Syntymäjulisteet pienokaisista

Vauvasta taitava nukkuja - onko se edes mahdollista

Vauvojen nukkuminen (tai paremminkin valvominen) on ikuisuusaihe vauvaperheissä. Tuoreet vanhemmat tietävät kyllä, että vauvat tuppaavat valvoskelemaan. He ovat luultavasti kuulleet lukemattomia tarinoita vauvoista, jotka itkevät suoraa huutoa puolet yöstä, tai heräävät keskellä yötä moneksi tunniksi, tai nukkuvat vain 45 minuutin pätkissä. Sitten on niitäkin tarinoita, joissa vauva nukkuu läpi yön synnytyslaitokselta asti, tai herää kerran yöllä nopeasti syömään ja jatkaa sitten uniaan kuin pieni tuhiseva enkeli.

Kaikki nämä tarinat ovat varmasti  totta. Ja siihen, millainen nukkuja omasta vauvasta muotoutuu, on mahdotonta etukäteen vaikuttaa. Tai niin itse luulin vielä esikoisen vauva-aikana. Mutta nyt olen päättänyt omakohtaisesti selvittää, pitääkö tuo väite paikkansa, vai voimmeko sittenkin saada taitavasti nukkuvia vauvoja, ilman unikouluja tai älytöntä tuuria.



Yksi, joka vahvasti uskoo vauvojen kykyyn nukkua, on Laura Andersson, Voit nukkua -kirjan kirjoittaja. Esittelin kirjan lyhyesti aiemmassa postauksessani, mutta pienenä kertauksena kyseessä on siis teos, jossa opastetaan pienin askelin vanhempia ohjaamaan vauvaansa hyvän nukkumisen taidoissa. Lähtöajatuksena on, että vauvat haluavat nukkua, mutta heillä (ainakaan suurimmalla osalla) ei sitä taitoa ole syntyessään. Ja vaikka nukkuminen aluksi sujuisikin kuin parhaimmissa unelmissa, saattaa esimerkiksi neljän kuukauden iässä koittava unitaantuma (lisätietoa tästä ihanasta vaiheesta löytyy täältä) suistaa hyvin nukkuneen vauvan täysin raiteiltaan, jos unitaitoja ylläpitäviin tekijöihin ei ole tätä ennen kiinnitetty huomiota.

Oma esikoiseni oli surkea nukkuja ensimmäiset kuusi kuukautta elämästään. Puolen vuoden kohdalla päädyimme unikouluun, vaikka olin vielä muutamia kuukausia aiemmin vannonut, etten sellaista tekisi lapselleni ikinä. Esikoisen unitaipaleesta löytyy useita postauksia, jos joku haluaa lukea enemmän huonosti nukkuvasta vauvasta ja niistä epätoivoisista yrityksistä, joihin väsyneet vanhemmat ryhtyvät. 

Nykyään esikoinen on todella hyvä nukkuja, mutta tähän tilanteeseen pääseminen on vaatinut neljä eri unikoulukokeilua ja lukemattoman paljon valvottuja öitä, itkuja (lapsen sekä äidin) ja parisuhderiitoja. Sen vuoksi päätin jo toista lasta odottaessani, että tällä kertaa tekisin kaikkeni, jotta vauva oppisi nukkumaan hyvissä ajoin, lempeillä keinoilla. Ja avuksi tälle matkalle valitsin Anderssonin todella vakuuttavan opuksen.

Aion siis parhaan kykyni ja jaksamiseni puitteissa noudattaa kirjan oppeja vauvan nukkumistaitojen tukemisessa. Ja raportoin vaiheistamme teille sitä mukaa kun jokin etappi on saavutettu (tai jäänyt saavuttamatta). Toivottavasti pystyn tällä tavalla auttamaan edes jotakuta pienen vauvan vanhempaa välttämään puolen vuoden, tai vuosien univelat ja sydäntä raastavat unikoulu-kokemukset.

Suosittelen omien edesottamusteni seuraamisen lisäksi tutustumaan Anderssonin kirjaan, sillä sieltä ne parhaat vinkit löytyvät. Ja perustelut niille! Andersson ei itse ole uniasiantuntija, mutta hän on kirjaansa varten tehnyt kattavan pohjatyön niin asiantuntijoita kuin ympäri maailmaa löytyneitä vanhempia haastatellen. Kirjassa käytettävät menetelmät ovat lempeitä ja pääosin todella yksinkertaisia. Ne eivät tietenkään poista koliikkia tai allergioista tms. syistä johtuvia uniongelmia, mutta auttavat toki yhtälailla näitäkin vauvoja pääsemään nopeammin kiinni hyvään uneen muiden esteiden väistyessä (kirjoittajan oma vauva kärsi ensimmäiset kuukaudet pahoista mahakivuista ja allergioista).


Nyt lopetan mainospuheeni ja lähden toteuttamaan ensimmäistä etappia vauvani nukkumistaitojen kehittämisessä; itsenäistä nukahtamista. Tästä tulossa raporttia lähiaikoina! 

Kommentit

  1. Tärkeää pohdintaa... luulen että tuossa voisi olla perää että ei nukuteta lasta vaan hän oppii itse nukahtamaan... koska itse olen huomannut omien lasteni kohdalla että selkeä nukkumaanmeno rutiini (iltapala, iltapesut, hyvää yötä). Ja hyvin päivällä nukkuva vauva on myös hyvin yöllä nukkuva vauva...ja toisin päin.

    meillä eka oli surkea nukkuja (en tiennyt kuinka toimisin hänen kanssaan ja pienikin inahdus vei minut vauvan luo). Toinen asia jonka tein oli yöpalvelu jota annoin...

    toinen lapsi nukkuikin jo vähän paremmin kun olimme ottaneet oppia edellisestä miten emme toimi.

    Kolmas onkin sitten nukkunut jo ihan pienestä asti tosi hyvin... emme siis nukuta lasta vaan laitamme hänet rutiinien jälkeen nukkumaan sänkyynsä...<3

    Tsemppiä hyvien unien metsästykseen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kommentista! Kuulostaa hyvin paljon samoilta jutuilta, joihin aion itsekin kiinnittää huomiota. Ja esikoisen kanssa tuo yöpalvelu ja nanosekunnissa jokaiseen hätään vastaaminen olivat varmasti osasyy pitkittyneeseen valvomiseen. Todella mielenkiintoista nyt selvittää, onko yrityksilläni vaikutusta vauvan unitaitoihin! :)

      Poista

Lähetä kommentti