Kirje 1 vuotiaalle tyttärelle

Top 5 parhaat piirretyt taaperolle psykiatrisen sairaanhoitajan näkökulmasta

Yleisön pyynnöstä (eli muutaman ihmisen vuoksi) jatkona edelliseen postaukseen paljastan nyt omat suosikkini lastenohjelmien nykytarjonnasta. Yritin listaa miettiessä valita ne piirretyt, jotka mielestäni tarjoavat oikeasti hyödyllisiä asioita pienille telkun töllöttäjille. Jotta me vanhemmat voisimme kokea hyvää omatuntoa ansaitsemistamme hengähdystauoista. 



1 Kikattava kakkiainen


Ennakkoajatukseni tästä ohjelmasta oli ärsyttävä shittisontiainen, joka nauraa aivottomasti kaikelle mitä eteen tulee. Mutta kuinka väärässä olinkaan! Kiitos taaperoni, olen nyt katsellut kakkiaisen seikkailuja noin 20 jakson verran, ja saanut huomata, että tämä sarja on harhaanjohtavasta nimestään huolimatta todella upeasti käsikirjoitettu. 


Lähestulkoon jokainen jakso sisältää tärkeän opetuksen ystävyydestä, epäitsekkyydestä, hauskuudesta, ennakkoluuloisuudesta tai melkein mistä vain kuviteltavissa olevasta asiasta. Ja sarjan hahmot, ressukasta Keijo-karhusta hiukan ylimieliseen citykaniin, bilettäviin pöllöpoikiin ja Hilevuoren hikkaavaan sammakkoon, ovat jotain aivan nerokasta.



2 Ryhmä Hau


Sarja, jonka jokainen hiukankaan lasten kanssa tekemisissä oleva tuntee vähintäänkin nimeltä. Oheiskrääsää löytyy kuin Disney-elokuvista konsanaan, ja uskon päiväkotien täyttyvän päivittäin vähintään kymmenestä erikuosisesta Kajasta, Vainusta ja Sampasta. Mutta mikä tekee tästä sarjasta niin suositun (tarttuvan tunnaribiisin lisäksi)?


Taaperomme tykästyi tähän sankaripentujen maailmaan ensikatsomalta, ja itsekin huomasin pian odottavani innolla suloisten pentujen seikkailuja. Jaksot toistavat samaa kaavaa; joku tarvitsee apua, ryhmä Hau säntää vahtitorniin, tehdään työnjako, ja sitten ollaan vauhdissa. 


Sarja opettaa yhteistyöstä, ystävän auttamisesta, hyvän voittamisesta ja erilaisuuden ymmärtämisestä. Pennut eivät kanna kaunaa kenellekään, eivät edes avoimesti heitä häiriköivälle professori Hanttiselle. Ja huolimatta Jenkeissä päätään nostaneesta vastarinnasta liian kilttiä poliisikoiraa kohtaan, tarjoaa Ryhmä Hau mielestäni samaistuttavia ja esikuviksi sopivia sankarihahmoja, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Toki strereotypiat vähän hallitsevat koirien luonnekuvauksissa, mutta annetaan se anteeksi.



3 Arvaa kuinka paljon sinua rakastan 


Ehkä ihanin lastenohjelma ikinä. Maailman suloisin pupulapsonen viettää päiviään maailman lempeimmän isäpupun kanssa, parhaina kavereinaan pikkuhiiri, pikkukettu ja pikkuorava. Kaikki ovat toisilleen mukavia, ja usein ystävykset päätyvät pohtimaan asioita, jotka saattavat vaivata pienen ihmislapsosenkin mieltä. On myös todella piristävää katsella lastenohjelmaa, jossa keskitytään isän ja lapsen väliseen lämpimään ja hellään suhteeseen. Vaikka valehtelisin kyllä, jos väittäisin, ettei itseäni hiukan häiritse se, että äiti-pupua ei ole edes olemassa. 🤭


Katselimme tätä sarjaa todella paljon pojan ollessa 1,5-2 vuotias, ja sydämeni murtui kun taapero eräänä päivänä ilmoitti, ettei haluakaan katsoa pikkupupu-sarjaa! Nyt odottelen malttamattomana, että pääsen tutustuttamaan kuopuksemme tähän hyvän mielen maailmaan.



4 Kaapo


Rehellisesti sanottuna yksi ärsyttävimpiä sarjoja, joita olen viime vuosina kohdannut. Kaapo on nuriseva nelivuotias, joka haluaisi aina määrittää kaiken, tehdä itse (vaikkei osaa) ja kyselee jatkuvasti tyhmiä kysymyksiä. Kaikessa ärsyttävyydessään kyse on siis täysin normaalista leikki-ikäisestä, joka muistuttaa enenemissä määrin meidänkin esikoisemme olemusta. 


Tätä katsomalla pääsee ainakin varautumaan tulevaan, ja parhaassa tapauksessa voi huokaista helpotuksesta, kun oma lapsi ei olekaan yhtä ärsyttävä! Ja onhan sarjassa hienosti kuvattu monia lapsiperheiden ilmiöitä, kuten sisarkateutta, uusien kaverisuhteiden luomista ja sitä tylsyyttä, kun vanhemmilla on välillä muutakin tekemistä kuin viihdyttää lapsiaan.



5 Muumit


En olisi uskollinen itselleni, jos en sisällyttäisi lapsuuteni suosikkiohjelmaa tälle listalle. Olen viettänyt lukemattomia sairastuspäiviä katsellen neljää VHS-kasettia täynnä nauhoitettuja Muumi-jaksoja, ja edelleen muistan ulkoa lähestulkoon jokaisen jakson juonen, joistain jopa vuorosanat. Jo ennen lasten saantia odotin, että pääsisin joskus näyttämään mahdollisille lapsilleni muumeja. Ja voi sitä riemua, kun sain pikkutaaperoni niistä innostumaan! 


Mutta hämmästyttävää oli se, kuinka pelottava tämä sarja on, nyt kun sitä katsoi pienen lapsen silmin. Noita, aavelaiva ja jääkuningatar ovat kaikki aika puistattavia ilmestyksiä. Ja itsehän olen nähnyt mörkö -painajaisia pitkälle ala-asteikään. Suosittelen siis tutustumaan pienelle ihmisille näytettäviin Muumi-jaksoihin etukäteen, jotta saa vältettyä turhat painajaisunet. Mörköjen aika koittaa sitten vähän myöhemmin. 


Onneksi valikoimasta löytyy lukemattomia pikkuisille sopivia jaksoja, ja parasta muumeissa on mielestäni ehdottomasti niiden hidastempoisuus. Tässä maailmanajassa, jossa kaikki pitää tapahtua nopeasti ja isojen efektien saattelemana, tarvitaan juuri muumien kaltaista, tavallista lasten leikkimistä ja ystävyyttä kuvaavaa kerrontaa. 


Uusin tuttavuus, Robottijunat, ei päässyt listalle vaikka 1-vuotiaamme suosittelee sitä lämpimästi.


Tämä listahan ei tarkoita sitä, että meillä katseltaisiin vain näitä ohjelmia. Tai että muut ohjelmat olisivat automaattisesti huonoja. Mutta jos tuntuu, että kaipaa vaihtelua TV-tarjontaan, tässä ainakin muutama tutustumisen arvoinen vaihtoehto! Ja mikä parasta, nämä kaikki löytyvät Areenan avoimista arkistoista. Paitsi ehkä muumit, mutta ne pyörivät non stoppina telkkarista ilman Areenaakin.


Kivaa olisi myös kuulla, jos teillä on lisättävää taaperoystävällisten lastenohjelmien listalle!


Kommentit