Miksi korvikkeen syöttäminen ahdistaa

Vauvatarvikkeiden turhakkeet

Viime viikolla tein listan vauvatarvikkeista, jotka ovat meidän taloudessamme olleet hankkimisen arvoisia. Niitä löytyi yllättävän paljon, mikä on tietysti ihan kiva kun ajattelee, kuinka paljon aikaa ja rahaa olen käyttänyt kaiken mahdollisen tarpeellisen ja tarpeettoman härpäkkeen hankkimiseen. 

Ja kuten arvata saattaa, timanttien joukosta on paljastunut myös jokunen turhake, joiden käyttökokemukset ja käyttämättä jättämiset kerron teille nyt. Se, että nämä tarvikkeet ovat omilla vauvoillani olleet turhia, ei tietenkään tarkoita, etteivätkö ne voisi jollekin toiselle vauvalle sopia. Kuten jo viime postauksessa mainitsinkin, sopivia tarvikkeita ei löydä kuin kokeilemalla.

Toisen turhake on toisen aarre.

Siitä huolimatta tässä oman hamstraamissaaliini hudit:

Manuaalinen rintapumppu
Ajattelin fiksuna tyttönä säästää rahaa, ja hankin esikoista odottaessani automaattipumpun sijasta manuaalisen pumpun. Myöhemmin vasta tulin ajatelleeksi, että minkä tahansa pumpun ostaminen ennen kuin vauva on edes syntynyt, ei suinkaan ole rahan säästöä vaan silkkaa hölmöyttä. Enhän edes tiennyt, lähtisikö maidontuotantoni käyntiin vauvan synnyttyä, saati sitten olisiko tarvetta pumpata maitoa vauvan ensikuukausina, kun yleisesti ottaen rintaruokitut lapset syövät sieltä rinnasta eivätkä pullosta. Minulla kävi kuitenkin tuuri, ja imetys lähti käyntiin hienosti. Innokkaana kokeilin myös pumppaamista muutamat kerrat, kun se pumppu siellä kaapissa kerta valmiina oli. Mutta useista yrityksistä huolimatta en saanut maitoa pumpulla herumaan kuin muutaman millin, vaikka vauvan suuhun sitä kyllä suihkusi liiankin runsaalla paineella. Lopulta jätin pumpun kaappiin pölyttymään ja täytin pakasteeseen laitettavat minigrip-pussit lypsämällä maitoa ihan vain käsin. 

Maidonkerääjät
Nämäkin bongasin joltain pakko hankkia -listalta esikoista odottaessani. Ovat kuulemma tosi kätevät kun voi yhden kerääjän laittaa toiseen rintaan syöttäessä vauvaa toisesta. Kokeilin tätä temppua muutamaan otteeseen ja lopputulos oli aina sama: vauva ehti hermostua maidon odotteluun yrittäessäni asetella muovikuppia imetysliivien sisään, ja kun sitten otin kuppia lopuksi pois, ei siellä ollut kuin muutamia tippoja maitoa (suurin osa oli vuotanut kumin reunalta liiveihin). Voi hyvin olla, että vika oli käyttäjässä eikä suinkaan tarvikkeissa, mutta kaappiin jäivät nekin hökötykset, enkä ole tähän päivään mennessä niitä kaivannut.

Kylpyammeen vauvatuki
Vauvatuesta olen kuullut lähipiiriä myöten todella positiivisia kokemuksia. Vauvan kylvettäminen on kuulemma tosi helppoa, kun vauva vaan lötköttää siinä kaukalossa ja itsellä on molemmat kädet vapaana. Valitettavasti kumpikaan vauvoistani ei ole ollut lötköttäjä-tyyppiä, vaan hyvinkin jänteviä ja heiluvaisia ensipäivistään saakka. Molemmille kokeilin vauvatukea, mutta totesin hyvin nopeasti, että tuntui paljon turvallisemmalta pitää vauvaa vedessä niska omaa rannetta vasten potkiskelemassa vapaasti, kuin yrittää kammeta sätkivää ja liukasta pötköä valmiiksi muotoiltuun alustaan. 

Suhinanalle
Kerroin edellisessä postauksessa, kuinka paljon suhinasovellus on auttanut rauhoittamaan molempien vauvojeni unta. Esikoisen vauvavuotena päätinkin investoida suhinanalleen, joka oli ohjelmoitu suhisemaan tietyn aikaa ja aloittamaan suhinan sitten uudestaan, kun vauva ääntelee ja on vähällä herätä. Meillä se toimi jostain syystä päinvastoin, sillä tuntui että vauva heräsi kevyestä unesta nimenomaan äkisti alkavaan suhinaan, sen sijaan että olisi vaipunut sen avulla takaisin uneen. Päädyin siis tästäkin kehutusta tarvikkeesta luopumaan, ja jatkoin suhinan soittamista puhelimesta niin kauan kuin vauva sitä tuntui tarvitsevan. 

Tärinäsitteri
Kun kävi ilmi, ettei esikoinen viihtynyt missään etukäteen hankkimistani huvilaitteista (kuten kehdossa, tavallisessa sitterissä tai leikkimatolla), oli pakko kokeilla järeämpiä keinoja. Vakuuttelin miestäni, että investoiminen yli sadan euron tärinä-keinunta-vilkkuvalo-sitteriin olisi pelastuksemme. Yllätyksekseni sain ostaa meille tuon pelastajahärvelin, mutta vielä suurempi yllätys koitti, kun laitoimme toiveikkaana vauvan sinne viettämään edes hetken omaa aikaa. Vauvamme inhosi tätä härveliä vielä enemmän kuin normaalia sitteriään. Ja tärinätoiminnon kokeilu sai tyypin raivon partaalle sekunneissa. Nurkkaan jäi siis tuokin vehje, ja toisin kuin kehto, se ei ollut edes kaunis sisustuselementti.

Imetystyyny
Tätä hankintaa tuli kyllä esikoisen aikana käytettyä, mutta ihan eri tarkoitukseen kuin sen alunperin hankin. Imetyksen tukena en ole tyynyä osannut kummankaan vauvan kanssa käyttää. Tuntuu paljon helpommalta pitää pienokaista omilla käsivarsilla kuin tasapainotella jatkuvasti uudelleen muotoutuvan tyynyn kanssa. En myöskään pysty ymmärtämään, miten yksi tyyny voi maksaa yhtä paljon kuin kokonainen pinnasänky. Mutta onneksi oma imetystyynyni tosiaan palveli esikoisen vauvavuotena hetken aikaa muissa tehtävissä; tyynystä muotoiltu puolikaari oli ainoa paikka, johon vauvan pystyi välillä laskemaan niin ettei hän herännyt sillä sekunnilla kun ihokontakti äitiin katkesi.



Suurin osa vaatteista
En yhtään liioittele sanoessani, että varasin vauvanvaatteita esikoiselleni yli triplasti sen määrän, mitä hän olisi tarvinnut. Monet bodyt ja erityisesti housut (niitä kun ei todellakaan mene useita päivässä) jäivät täysin käyttämättä, koska ne eivät yksinkertaisesti tulleet laatikossa edes vastaan ennen kuin olivat jo liian pieniä. Ja vaikka kuinka luulin viisastuneeni ensimmäisestä ylilyönnistä, näyttää pahasti siltä, että olen tehnyt kuopuksen kanssa täysin saman virheen. Mutta minkäs teet kun ne pienet vauvanvaatteet vain ovat niin järjettömän suloisia.


Nyt kun olen omat onnistuneet ja vähemmän onnistuneet kokemukseni saanut jaettua, olisi kiva kuulla, mitkä tarvikkeet teidän perheessänne ovat olleet suurimpia timantteja ja pahimpia turhakkeita? :)

Kommentit