Miksi lukea lapselle?

Olen rakastanut lukemista ja kirjoja niin kauan kuin muistan olleeni olemassa. Alle kouluikäisenä, ennen kuin osasin itse tavuttaa sanoja, nautin suunnattomasti kun minulle luettiin, ja nuo lapsuuden kirjat herättävät edelleen sanoinkuvaamattoman lämpimiä tunteita niitä sormeillessani. En malttaisi millään odottaa, että esikoiseni kasvaa vielä sen verran, että jaksaa alkaa kunnolla kuuntelemaan tarinoita. Tällä hetkellä päivittäinen lukemisrutiinimme muodostuu lähinnä äänikirjoista (ajoneuvot ja eläimet on pop), luukkukirjoista sekä satukirjojen kuvien katselemisesta ja nimeämisestä (eläimet ja ajoneuvot, jälleen kerran).

Yhden poikkeuksen sääntöön tekee kuitenkin Lumiukko -kirja, jonka mieheni (joka on koko elämänsä aikana lukenut vapaaehtoisesti ehkä kolme kirjaa) osti pojalle joululahjaksi. Kyseessä on siis Raymond Briggsin klassikkotarinasta tehty uusi kirjaversio, joka sisältää paljon televisioanimaatiosta tuttuja kuvia, mutta myös ihka oikean sadun. Tätä kirjaa olemme lukeneet aika lailla kerran päivässä kannesta kanteen joulusta saakka. Ja poika jaksaa sen kuunnella, lähes aina, paikallaan ja keskittyen. Jotain toivoa tulevaisuuden satuhetkistä siis on!

Samalla olen silti huolissani siitä, innostuuko poikani ikinä tempautumaan tarinoiden maailmaan niin kuin minä lapsena. Nykyään otsikoihin nousee toinen toistaan huolestuttavampia uutisia lasten ja nuorten lukemisesta. Poikien erityisesti. Eikä pelkästään lukemisesta, vaan jopa lukutaidosta. Tuoreiden tutkimusten mukaan jopa kahdeksallatuhannella koululaisella on niin huono lukutaito, ettei se riitä yhteiskunnassa toimimiseen, saati sitten jatko-opintoihin. Ja vaikka teknologian kehittymisellä ja kommunikoinnin kuvallistumisella on toki hyvätkin puolensa, eivät ne millään tavalla korvaa lukutaidon ja lukemisen antamia hyötyjä. Jos jo alle kouluikäiset lapset käyttävät pääasiassa mobiililaitteita, kuinka vaikeaa kirjoihin tarttuminen on kouluiässä, kun vastaan tulee paljon muutakin uutta ja hankalaa.

Mutta mitä ne lukemisen hyödyt sitten oikeasti ovat? 

Ja miksi jo vauvalle kannattaa lukea (edes niitä kahden lauseen satuja)?

Ensinnäkin vauvalle lukeminen kasvattaa sanavaraston lisäksi myös vuorovaikutustaitoja. Vauva oppii hurjan paljon kuuntelemalla vanhemman tarinaan eläytyvää ääntä ja seuraamalla tämän kasvonilmeitä lukemisen aikana, vaikkei hän itse tarinasta vielä ymmärtäisikään. Aivotutkijoiden mukaan tämä vuorovaikutus on pohja niin kognitiivisille taidoille kuin esimerkiksi vastustuskyvyllekin.

Leikki-ikäiselle lapselle lukeminen tarjoaa erityisen paljon hyötyä tunne- ja empatiataitojen kehittymiselle. Lapset, joille luetaan, ovat keskimääräistä oikeudenmukaisempia ja pärjäävät paremmin ryhmätilanteissa. Ei mielestäni yhtään pöllömpiä taitoja antaa omalle jälkikasvulle.

Kouluikää lähestyvälle lapselle lukemisesta on hyötyä puolestaan koulumyönteisyyden ja -menestyksen buustaamisessa. Runsas lukeminen vaikuttaa lapsen tulevaan menestykseen maailmassa jopa enemmän kuin vanhempien sosioekonominen asema.

Mutta nyt lopetan paasauksen ja annan mahdollisuuden lukea jotain muutakin kuin omia ajatuksiani. Ottakaa siis kirja käteen (kirjastosta löytyy aarteita joka makuun, jos ei Kelan ruhtinaallisia tukia halua tähän käyttää), vaikka se olisi se raivostuttavan kovaäänisiä paloauton ja pelastushelikopterin pärinöitä sisältävä läpyskä. On niissä aina jokin pieni tarinakin, ja jokaisella tarinallahan on aina opetus.

Muun muassa nämä odottavat hyllyssä aikaa, jolloin poika osaa arvostaa äitinsä kirjaperintöä.

Lisää lukuvinkkejä ja tietoa lukemisen hyödyistä löytyy Lukukeskuksen hallinnoiman Lue lapselle -hankkeen kautta.