Syntymäjulisteet pienokaisista

Kaksi lasta kahdessa vuodessa - uhka vai mahdollisuus?


Kuvitellessani unelmieni perhettä olen aina ajatellut, että haluaisin sisaruksille mahdollisimman pienen ikäeron. Itselläni on kolme vuotta vanhempi isosisko, ja vaikka lapsuusiän kiistoista selvittyämme olemme kasvaneet todella läheisiksi, enkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä, tuntui kolmen vuoden ikäero pitkään aivan liian paljolta. Minä olin se ärsyttävä pikkusisko, joka yritti tunkea mukaan siskon ja tämän kavereiden leikkeihin. Ja siskoni puolestaan eli myrskyisän teini-ikänsä niin paljon ennen minua, että muistan monta vuotta silmät kauhusta selällään ihmetelleeni, mikä hirviö siskoni kehon oli vallannut.

Moni asia on elämässäni mennyt eri tavalla kuin alun perin suunnittelin ja haaveilin, mutta vastoin perus pessimistisen luonteeni heittämiä epäilyksen varjoja, olen kohta saavuttamassa tuon lapsuuteni perheunelman; jos kaikki sujuu kuten pitää, esikoisemme tulee olemaan vuoden ja 10 kuukauden ikäinen pikkusiskon saapuessa perheeseemme.
Lasketun ajan lähestyessä olen kuitenkin huomannut epäilysten ja pelkojen nousevan varjostamaan innostusta ja onnea tulevasta perheenlisäyksestä. Mitä jos pilaan esikoisen lapsuuden syrjäyttämällä hänet liian aikaisin uudella vauvalla? Mitä jos en jaksa uutta vauvavuotta, kun edellisen (lievästi hankalan) päättymisestä on vasta niin vähän aikaa? Mitä jos kroppani ei palaudu tästä kuormasta? Mitä jos parisuhteemme ei selviä? Mitä jos oma psyykeni ei veny tarpeeksi?

Mieleni rauhoittamiseksi päätin selvitellä, mitä sisarusten ikäeroista netin syövereissä kerrotaan. Lyhyesti sanottuna se oli virhe. Alkoi ahdistaa vielä enemmän.

Pikaisella googlettelulla tuntui nimittäin löytyvän pelkästään artikkeleita, joissa varoiteltiin sisarusten liian pienistä ikäeroista. Monet niistä liittyivät Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin muutaman vuoden takaisiin haastatteluihin, joissa hän kertoi tuoreiden tutkimusten osoittaneen, että alle kahden vuoden ikäero lapsilla lisää niin äidin kuin lapsenkin fyysisiä riskejä, sekä tietysti kuormitusta koko perheessä. Samaisessa artikkelissa myös varoiteltiin, että vaikka sisarusten pieni ikäero voi lisätä lasten yhteistä leikkimistä, yhtä suurella todennäköisyydellä se lisää myös sisarusten riitelyä. Ehkä masentavin tieto liittyi siihen, että perheissä, joissa vähintään kaksi lasta oli syntynyt pienellä ikäerolla (tässä tapauksessa alle 1,5 vuotta), oli vanhempien erotilastojen nousun lisäksi sekä äidin että isän ennenaikainen kuolleisuus lisääntynyt. Aika pysäyttävää.

Alkujärkytyksestä selvittyäni päätin kuitenkin vetää itseni takaisin pinnalle, ja etsiä myös niitä pienen ikäeron hyviä puolia. Sillä pakkohan niitäkin on olla. Ensinnäkin yhteenlasketun pikkulapsiajan lyheneminen (jos siitä selviää hengissä). Toiseksi sisarusten seura toisilleen ja kokemukset niin jaetuista pettymyksistä kuin iloistakin (jos siis tulevat yhtään toimeen keskenään). Kolmanneksi empatia- ja kaveritaitojen oppiminen kodin turvallisessa ympäristössä (jos eivät kerkeä nistiä toisiaan väsyneiden vanhempien silmien alla). Ja vielä neljänneksi oman rauhan ja parisuhteen saaminen takaisin nopeammin lasten muuttaessa aiemmin pois kotoa (jos parisuhde on ihmeen kaupalla kestänyt sinne asti ja kumpikaan osapuolista ei ole kokenut ennenaikaista kuolemaa).

Siinä näette, paljon hyviä puolia! Toki niihin liittyy pieniä epävarmuuksia, mutta toisaalta mikä elämässä ikinä muka on varmaa. Uskon nimittäin, että loppujen lopuksi merkittävin tekijä sisarusten positiivisissa vaikutuksissa toisiinsa ei ole niinkään pienessä tai suuressa ikäerossa, vaan jokaisen lapsen yksilöllisessä temperamentissa (johon emme voi vaikuttaa) ja perheen aikuisten luomassa kasvuympäristössä (johon voimme ainakin yrittää ikäeroista riippumatta vaikuttaa).

Saattaa siis olla, että olen haukannut vähän liian ison palan kakkua, mutta toisaalta uskon, että tämän vatsassani hurjasti potkivan tytönalun oli tarkoitus meidän perheeseemme saapua, enkä ole hetkeäkään katunut, että annoimme hänelle siihen mahdollisuuden.  

Lupaan kuitenkin raportoida teille raadollisen rehellisesti, kuinka meidän perheemme tästä tutkimusten valossa tehdystä virheliikkeestä selviytyy!

Kommentit