Haastava vauva


Pahoittelut pitkästä hiljaiselosta blogissani. En tiedä miten puolustelisin itseäni, muuten kuin helpoimmalla mahdollisella tavalla, eli syyttämällä muita. Tarkemmin määriteltynä viatonta pientä vauvaani, joka ei edes osaa puolustautua näitä syytöksiä vastaan. Mutta jotten vaikuttaisi aivan kamalalta ihmiseltä, yritän vähän perustella syytöksiäni.

Poikani on kohta 4 kuukautta vanha. Hän on elämäni tärkein ja rakkain palanen, ja antaisin epäröimättä oman henkeni hänen hyvinvointinsa puolesta. Tämä pieni ihminen saa minut päivittäin hymyilemään, nauramaan ja pakahtumaan rakkaudesta, enkä välillä kykene uskomaan, että tuo maailman valloittavin otus on todella tullut minusta.

Mutta. Kuten olen näiden kuukausien aikana joutunut toteamaan, poikani ei täysin vastaa sitä pumpulista mielikuvaa pampers-mainoksen vauvasta, joka vain nukkuu, jokeltaa ja hymyilee. Itse asiassa hän vastaa sitä keskimääräistä harvemmin kuin useimmat muut vauvat. Voisi jopa sanoa, että rakas pieni vauvani on aika haastava tapaus.

Haastavalla en tarkoita nyt koliikkia, refluksia enkä mitään muutakaan, jolle voitaisiin antaa nimi tai leima tai selitys. Tarkoitan normaalia runsaampaa itkuisuutta, vatsavaivoja, huonounisuutta ja herkkyyttä. Nämä ovat piirteitä, joita kovasti pelkäsin etukäteen, sillä ajattelin, että en pärjäisi sen kaltaisen vauvan kanssa. Mutta ihme kyllä olen pärjännyt, ja jopa suhteellisen täysjärkisenä (en ole kylläkään uskaltanut kysyä onko puolisoni samaa mieltä).

Blogin kirjoittamisen sijaan olen edellä mainituista syistä viime kuukausina käyttänyt pienet vapaahetkeni Internetin ja erityisesti Googlen läpikahlaamiseen sekä muiden vauvablogien lukemiseen. Olen lähestulkoon maanisesti etsinyt vinkkejä vuoroin itkevän vauvan rauhoittamiseen, vuoroin nukahtamisen helpottamiseen, unijaksojen pidentämiseen tai mahavaivojen selättämiseen. Ja vinkkejähän löytyi. Harmi vain, että oma vauvani näytti olevan immuuni näille kaikkia muita vauvoja helpottaville keinoille. Mietin pitkään mistä tämä johtuu, kunnes löysin yhden hämmentävän tekijän, joka näiden vinkkien jakajia yhdisti; heidän vauvansa olivat pääosin hyväntuulisia ja hyviä nukkumaan eivätkä kärsineet kummemmin vatsavaivoista. Tuntui jopa vähän erikoiselta saada ”takuuvarmoja vinkkejä vauvan nukuttamiseen tai rauhoittamiseen”, kun blogitekstin tai vlogipätkän lopussa iloisesti todettiin, että meidän vauva on kyllä aina ollut perustyytyväinen ja nukkunut synnytyslaitokselta asti lähes kokonaisia öitä.
Imetystyynyn, laventelikissan ja imurihurinan siivittämät päiväunet.
Tätä autuutta kesti noin vartin.

Väsyneet aivoni prosessoivat pitkään tätä outoutta. Miten voi olla, etten löydä yhtäkään vinkkiä niiltä äideiltä, joiden vauvoilla oikeasti on haasteita? Lopulta tajusin, omakohtaisen kokemukseni siivittämänä, syyn olevan siinä, että haastavien vauvojen äidit eivät ensinnäkään ehdi tai jaksa kirjoittaa blogeja kovinkaan aktiivisesti, ja toiseksi, he ovat ymmärtäneet, että vauvan rauhoittamiselle ja nukuttamiselle ei ole olemassa yleispäteviä taikakeinoja. Jokin keino toimii yhdellä, toinen toisella, mutta sitten on se joukko vauvoja, jotka eivät yksinkertaisesti nuku hyvin, tai ovat herkkiä itkemään ja vaikeasti rauhoitettavissa. Ja se ainoa taikakeino, joka näille pienokaisille näyttäisi varmuudella toimivan, on aika. Jossakin vaiheessa itkuisuus vähenee ja unet paranevat. Se saattaa tapahtua kolmen kuukauden, tai kolmen vuoden iässä. Viimeistään kuitenkin siinä vaiheessa, kun vauva pakkaa tavaransa ja muuttaa omilleen.

Lopuksi haluan sanoa kaikille haastavien vauvojen vanhemmille sen, minkä olisin toivonut itselleni sanottavan uudelleen ja uudelleen viime kuukausien aikana: 
Te ette ole yhtään sen huonompia vanhempia kuin tyytyväisten vauvojen vanhemmat. Ja tutkimusten mukaan itkuisesta vauvasta kasvaa yhtä todennäköisesti massamurhaaja kuin tyytyväisestäkin vauvasta. Sitä paitsi haastava vauva opettaa vanhemmilleen kärsivällisyyttä, nöyryyttä sekä lähes yli-inhimillistä kykyä selvitä muutaman tunnin yöunilla ja tehdä uskomattoman monia asioita uskomattoman lyhyessä ajassa yhdellä kädellä. 
Se kannattaa jo laittaa CV:hen.

Jos kuitenkin haluat yrittää jotakin konkreettista haastavan vauvan kesyttämiseksi, kehoitan tutustumaan yhdysvaltalaisen lastenlääkäri Harvey Karpin kehittämään Happiest Baby -menetelmään, joka oikein toteutettuna saattaa ilmeisesti oikeasti auttaa (itselläni eivät voimat ja kärsivällisyys riittäneet tarpeeksi perusteelliseen kokeiluun).

Lukemiseksi vapaa-ajan yllättäessä suosittelen lisäksi Väestöliiton Itkuinen vauva ja koliikki -opasta, joka ainakin lisää ymmärrystä omaa vauvaa kohtaan, vaikkei se ongelmia poistaisikaan.



Rauhallista syksyn alkua kaikille!

Kommentit