Kiinteiden aloitus ennen puolivuotispäivää

Esikoisen vauva-aikana minulla oli periaate (tai oikeastaan aika montakin). Aioin täysimettää puolivuotiaaksi, ja aloittaa sitten sormiruokailun vauvan valmiuksien mukaisesti. Ja niin tein. Olin lukenut paljon siitä, kuinka kiinteiden aloittaminen ennen kuuden kuukauden ikää ei käytännössä palvellut ketään. Vauvan suolisto kaipasi kypsymisaikaa ja soseiden pakkosyöttäminen veltosti sitterissä makaavalle vauvalle oli todella väärin.

 

Nyt, kuopukseni ollessa neljän ja puolen kuukauden ikäinen, kaivoin kuitenkin vastoin kahden vuoden takaisia periaatteitani sauvasekoittimen esiin, ja tarjosin sylissä vahvasti tuettuna istuvalle vauvalle lusikalla oranssia sosetta. Miksi näin?

Ensinnäkin monet niistä periaatteista, joita esikoisen aikana vauvavuodelle kehitin, ovat vähän lieventyneet toisen lapsen kohdalla. Ajattelen, että lähestulkoon jokaisessa asiassa on monta tapaa tehdä oikein. Asioita voi katsoa eri kannoilta, ja niitä voidaan perustella monesta eri näkökulmasta, mutta loppujen lopuksi vauvan hoitoon liittyviä ehdottomia totuuksia on todella vähän. Niinpä olen päättänyt olla myös itselleni armollisempi, ja liihotella kuopuksen vauvavuoden läpi ilman ennalta saneltuja ehdottomuuksia.

Olisin silti tälläkin kertaa mielelläni jatkanut täysimetystä lähemmäs puolen vuoden ikää, sillä en suoranaisesti kaipaa sosetehtailua arkemme ratoksi, enkä edelleenkään ajattele aikaisella kiinteiden aloituksella olevan normaalitilanteessa mitään erityistä hyötyä. Vaikka neuvolasta kyllä valistettiin, että pienien makuannosten tarjoamista suositellaan nykyään jo nelikuisille, jotta vauvat saataisiin otettua osaksi perheiden ruokailua mahdollisimman ajoissa. Tästä perustelusta en esikoisen vauva-aikana ollut kuullutkaan.

Kuopuksemme on kyllä osallistunut perheen ruokahetkiin aina hereillä ollessaan istumalla stokketuolin newborn-osassa pöydän ääressä. Erityistä kiinnostusta syömiseen hänellä ei ole ruokailuamme katsellessa kuitenkaan herännyt (jos omien sormien tai pehmokirjojen maistelua ei lasketa). En siis koe, että makuannokset, eli teelusikan kärjelliset, kovinkaan merkittävästi lisäisivät tytön osallisuuden tunnetta.

Mutta kaikesta tästä huolimatta olen nyt aloittanut kiinteät ruoat yli kuukautta aiottua aiemmin. Ajattelen nimittäin, että tytön painon laahatessa alipainon puolella soseiden aiemmasta aloituksesta saattaa pidemmän päälle olla hyötyäkin, sillä annokset ehtivät kuukauden aikana kasvaa isommiksi kuin teelusikka päivässä, ja alkavat siten ehkä tarjota lisäenergiaa nopeammin kuin kiinteiden tullessa mukaan vasta puolivuotiaana. Ja vaikka niin ei tapahtuisikaan, pääsemme ainakin rauhassa totuttelemaan uusiin makuihin, kun niitä on mahdollisuus ottaa vähän kerrallaan ruokalistalle.

Sormiruokia aion edelleen ottaa osaksi vauvan kiinteitä heti, kun valmiudet siihen täyttyvät. Ja siihen asti pyrin valmistamaan soseet itse, jotta saisin tarjottua mahdollisimman oikealta maistuvia elämyksiä kiinteisiin totuttelevalle vauvallemme (oletteko esimerkiksi maistaneet kaupan palsternakkasosetta..?) Mutta ehdottomuuden vastaisen vauvavuoden kunniaksi käyn ostamassa myös muutaman purkin pilttejä tai hippejä tai sempereitä hyllyymme. Jos vaikka joskus tuntuu siltä, että keittely ja sauvasekoittelu eivät sovi päiväohjelmaan.

Palailen varmasti kertomaan kiinteiden aloitustaipaleestamme, kun kokemusta löytyy vähän enemmän kuin sormenpään kokoisesta porkkanasoseesta. Mutta alkajaisiksi voin kertoa, että se meni alas yllättävän hienosti!