Kesäloma lasten kanssa - Odotukset vs Todellisuus

Kesälomailu on ollut lempipuuhaani niin kauan kuin pystyn muistamaan. Se on merkinnyt rentoutta, pitkään valvomista ja nukkumista, aurinkoa, ystäviä, raparperipiirakkaa, mökkeilyä ja kaikkea muuta ihanaa. 

Täydellisen loman täydellinen ilta

Tällä hetkellä vietän kolmatta kesälomaani äitinä (ja lomallahan tarkoitan sitä että mies on lomalla). Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on koko vuoden parasta aikaa, vaikka todellisuus pienten lasten kanssa kesälomailussa onkin joskus jotain täysin muuta kuin edellä kuvaamiani ihanuuksia.

Toki lastenkin kanssa lomailuun liitetään paljon ihania odotuksia rentoudesta, hauskoista tekemisistä, ystävistä, mökkeilystä ja lämpimistä päivistä. Itse kuvittelen kesälomaa malttamattomana odottaessani, kuinka vietämme koko perheen voimin päiviä rannalla, eläinpuistoissa ja piknikeillä. Aurinko paistaa (ei liian kuumasti) ja lapset nauravat, leikkivät, tottelevat vanhempia ja osoittavat kiitollisuuttaan kaikesta kivasta ohjelmasta, jota heille on järjestetty.  Villeimmissä kuvitelmissani lapset myös ihmeellisesti nukkuvat kesälomalla pidempiä yöunia, syövät kaikkea mitä heille tarjotaan eivätkä tietenkään kiukuttele mistään.

Täydellinen lapsiperheen kesähetki.
Koska täydellisiä päiviä ei ole olemassa.

Mutta eihän se tietenkään ihan niin mene. Aurinkoisella säällä vauva ei nuku päiväunia, koska vaunukopassa on lämpöä noin 50 astetta. Taapero ei suostu vielä syömään mitään grillissä valmistettua, eikä tietenkään normaaliakaan ruokaansa, jos muut eivät syö samaa. Vaihtoehtona on siis syödä itse makaronilaatikkoa koko kesä, tai ruokkia taaperoa pelkästään mansikoilla ja leivällä. 

Ja kun alkukesä on kärsitty omassa kodissa sisätiloissa vuosisadan helteistä (jotka takapihalla tuntuvat ylilämmenneeltä saunalta), ei mökille päästyä aurinko tietenkään paista, joten loma vietetään energisen taaperon kanssa kahdeksan neliön yksiössä. Tai viluisena ja kärttyisenä pihalla.

Vieraassa ympäristössä, tai helteessä, tai valoisassa myös nukutaan huonommin, eli vaikka itse erehtyy loman huumassa valvomaan yli kymppiuutisten, on aamulla silti noustava yhtä aikaisin kuin aina ennenkin. Ja tietysti muutoin helpon ja hyväunisen vauvan nelikuishulinat osuvat juuri kesälomalle, eli maitobaarihommat kutsuvat noin puolentoista tunnin välein joka yö.

Lomailu lasten kanssa ei siis välttämättä vastaa niitä kesälomia, joita vielä jokunen vuosi sitten huolettomasti vietin. Mutta kaikesta tästä huolimatta loma on silti aina lomaa. Ainakin sen vuoksi, että aikuisia on paikalla kaksi, mummolassa jopa enemmän. 

Ja hyvinä päivinä, kun kaikki ovat sopivan iloisella tuulella ja riittävällä jaksamistasolla, tulee niitä ihania hetkiä, joita muistellaan kaiholla syksyn pimenevinä iltoina. Onneksi valokuvia tulee yleensä otettua vain niistä hetkistä. Ja ensi keväänä kaikki edellisen loman vastoinkäymiset ovat jo painuneet sinne, mihin muisto synnytyskivustakin menee, ja uudet unelmat täydellisestä kesälomasta alkavat taas muodostua.

Ihanaa ja mahdollisimman paljon odotusten mukaista kesää ja kesälomaa teille kaikille!🌸