Vauvasta taitava nukkuja - meidän päivärytmi(ttömyys)

Olen lykännyt tämän postauksen tekemistä siinä toivossa, että voisin suoraan kirjoittaa täydelliseen onnistumiseen johtaneesta prosessistamme. Mutta suoraa tietä onneen ei taida vauvojen hyvissä unissa ollakaan, ja lupasin aikanaan kertoa rehellisesti yrityksistämme kohti hyvien unien taitamista, joten tässä tulee päivitys tämänhetkisestä tilanteestamme unirintamalla.

Kirjoitin viimeksi asiapitoisemman postauksen päivärytmin tärkeydestä ja löytämisestä Laura Anderssonin Voit nukkua -kirjan vinkkien pohjalta. Olen niiden vinkkien avulla yrittänyt noin kuukauden ajan muodostaa säännöllistä päivärytmiä kohta 11 viikkoa täyttävälle vauvallemme. 

Oi niitä aikoja, kun vauva ei herännyt edes valokuvaussessioissa.

Aloitin prosessin, kun näytti siltä, että vauva ei enää nukahtanut minne sattuu ja ilman minkäänlaista avustamista. Siihen mennessä vauva oli nukkunut päiväuniaan kehdossa, sohvalla, kantorepussa  tai vaunuissa, riippuen siitä mikä tilanne muulla perheellä oli vauvan alkaessa kaivata torkkuja. Mutta kun erityisesti sisätorkut alkoivat muistuttaa kirjaimellisesti torkahduksia, jotka loppuivat heti kun taapero (tai puoliso) päästi jonkin hiukankaan kovemman äänen, tuntui luontevalta siirtää vauvan päiväunet kokonaan ulos vaunuihin (jotta sisällä saatiin unienkin aikana meluta vapaasti). 

Vaunu-unissa on Anderssonin kirjan mukaan myös se hyvä puoli, että vauva oppii todella nopeasti ymmärtämään milloin on nukkumisaika, kun häntä valmistellaan unille pukemalla ulkovaatteet päälle. Vauvalle siis luodaan ihan huomaamatta nukutusrituaali, jota ei muodostuisi, jos päiväunipaikka olisi kovin vaihteleva. Kesällä pukemista ei toki kauheasti ole, mutta uskon, että jo vaunujen esiin ottaminen, sinne laskeminen ja ulos kärrääminen  riittävät rutiiniksi, kun se tapahtuu kuitenkin monta kertaa päivässä.

Isoveli harjoittelee siskon nukuttamista

Onneksemme kuopus on vaunuissa viihtynyt aika hyvin alusta asti (toisin kuin esikoinen jonka kanssa vaunu-unille päästiin vasta kolmekuisena), joten vaunu-uniin siirtyminen ei ole tuottanut meillä kauheasti päänvaivaa. Alussa jouduin kyllä ravaamaan vaunujen luona vähän väliä laittamassa tuttia paikoilleen ja heiluttamassa vauvaa takaisin uneen. Vaunu-unet eivät myöskään kestäneet puolta tuntia kauempaa, ellemme olleet esimerkiksi koiraa ulkoiluttamassa. Muutaman päivän päättäväisen nukuttamisen ja vaunujen luona ravaamisen jälkeen vauva kuitenkin vaikutti ymmärtävän, mistä hommassa on kyse, ja alkoi nukkua niissä jopa kolmen tunnin mittaisia päiväunia  (muutamalla välikeinutuksella toki).

Päivän ensimmäiset unet ovat selvästi ainakin meidän tytölle ne tärkeimmät (eli pisimmät). Loppupäivä nukutaan puolesta tunnista tuntiin kestävissä pätkissä, mutta kun aamu-unet ovat lähes kolmen tunnin luokkaa, en usko, että unta kauheasti enempää riittäisikään loppupäivään.

Vaunujen virkaa toimittavat Mountain Buggy Duet -sisarusrattaat. Koppa on ihanan pieni meidän kirppua ajatellen.

Mutta sitten se päivärytmi. Yritin kovasti muodostaa yhtä säntillisen rytmin kuin Andersson on kirjassaan omalle vauvalleen kaavaillut. Että päiväunet tulisivat joka päivä suunnilleen samaan kellonaikaan ja kestäisivät aina saman verran. Yöunille meno vakiintuikin pian samaan kellonaikaan (19.30), ja siinä olemme pysyneet hurjan hienosti, nukkumaanmenon heitellessä vain vartin suuntaan tai toiseen. 

Mutta muut unet elävät vielä aivan omaa elämäänsä. Vauva herää yöunilta yleensä puoli kahdeksan ja yhdeksän välissä, ja jo siinä tulee heittoa 1,5 tuntia ensimmäisten päiväunien alkuaikaan. Ja jos ensimmäiset unet kestävätkin vain alle kaksi tuntia kolmen tunnin sijaan, ollaan taas toisten päiväunien aikaan aivan eri kellonajassa kuin edellispäivänä.

Ratkaisu tähän voisi olla vauvan herättäminen yöunilta joka päivä esimerkiksi puoli kahdeksalta. Ja ensimmäisten päiväunien rajaaminen maksimissaan kahteen tuntiin. Mutta koen todella epämieluisaksi herättää vauvaa kesken unien (luultavasti perua esikoisen vauva-ajoilta). Lisäksi tyttö on vielä niin nuori, että uskon unien pituuden muuttuvan joka tapauksessa lähi viikkoina ja kuukausina johonkin suuntaan. 

Olen siis todennut, että minuutintarkan päivärytmin aika ei meillä ole vielä. Uskon silti, että yöunille meneminen aina samaan aikaan (ja edelleen itsenäisesti nukahtaen!) sekä päivän valvomispätkien pitäminen suunnilleen saman pituisina (1,5-2 tuntia) auttavat luomaan pohjaa säännöllisen päivärytmin muodostumiselle sitten, kun vauva on siihen valmis.

Postailen taas lisää, kun unikuviomme liikkuvat johonkin suuntaan. Sitä odotellessa ajattelin tehdä vielä (ainakin) yhden vinkkipostauksen Anderssonin kirjan oppien pohjalta, sillä moni hyvä neuvo on vielä jäänyt kertomatta!