Syntymäjulisteet pienokaisista

Äidit unohdetaan lapsen syntymän jälkeen

Allekirjoitin jokin aika sitten kansalaisaloitteen, joka liittyy Äitien vuoro -nimiseen kampanjaan. Kampanjalla pyritään nostamaan esiin äitien kokemaa putoamista neuvolapalveluiden ulkopuolelle lapsen synnyttyä. Kampanjan takana ovat äitiysfysioterapeutit, ja kansalaisaloitteen tarkoituksena on saada aikaan lakimuutos, jonka ansiosta äidit pääsisivät neuvolan tarjoaman jälkitarkastuksen lisäksi fysioterapeutille, joka osaisi tukea äitiä kehon muutoksiin liittyvissä asioissa.

Toivon todella, että tämä aloite menee läpi. Muistan edelleen sen hämmennyksen, joka esikoisen syntymän jälkeen nousi mielessäni, kun yhtäkkiä yhdeksän kuukauden raskausseuranta vaihtui kuin taikaiskusta vauvan seurannaksi. Neuvolassa kyllä käytiin edelleen tiuhaan tahtiin, mutta yhtäkkiä kukaan ei vaikuttanut enää olevan kiinnostunut siitä, miten itselläni sujuI. Kaikki huomio meni vauvan vointiin ja kasvuun, mikä on tietysti äärettömän tärkeää. Mutta itse olin juuri kokenut elämäni suurimman ponnistuksen, valvonut vuorokausia ennen sitä ja tullut samassa hujauksessa äidiksi. Lisäksi vauvamme oli itkuinen ja valvotti yöt, mutta ainoa neuvo, jonka sain väsymykseeni liittyen oli, että kyllä se siitä helpottaa vähitellen. Ja että onneksi on hormonit tätä varten.

Vaikka kaikki vaikuttaisi päällisin puolin hyvältä,  on lapsen syntymä aina järisyttävän suuri kokemus niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Jälkitarkastus, jonka aiheuttamista pettymyksistä usein kuuluu puhuttavan, oli omallakin kohdallani lähes surkuhupaisa kokemus. Terveyskeskuslääkärinä toimiva vanhempi herrasmies kysyi ensi töikseen naurahtaen, että ”noh, oliko hauskaa synnyttää?”. Sisätutkimus kesti noin puoli minuuttia lääkärismiehen tunnustellessa jotakin (ei kertonut mitä) katsellessa samalla neuvolahuoneen seinille. Erkaumasta ei edes puhuttu, ja lopuksi sain tsemppipeukut ja käteeni minipilleri-reseptin, kun sitä itse muistin pyytää. 

Suomalainen neuvolajärjestelmä on monessa suhteessa todella hienosti kehitetty ja toimiva systeemi. Mutta se ei tarkoita, ettei siitä löytyisi suuriakin puutteita ja kehittämiskohteita. Fysioterapeuttien tekemä kansalaisaloite on tärkeä askel kohti parempaa synnytyksen jälkeistä äitiyshuoltoa. Sen lisäksi toivoisin todella, että äidit muistettaisiin kohdata myös tavallisilla vastaanottokäynneillä, vaikka käyntien nimitys muuttuukin äitiysneuvolasta lastenneuvolaksi. 

Aika on käynneillä rajallista, mutta loppujen lopuksi ei vie montaa minuuttia kysyä empaattisesti ja todella kuunnellen, miten äiti oikeasti itse jaksaa vauvan syntymän jälkeen. Ja jos huolta nousee, voi aina ohjata eteenpäin, joko neuvolan sisällä tai vaikka nettiosoitteella tai auttavan puhelimen numerolla. 

Kuulin esimerkiksi vasta toisen raskauteni aikana, että neuvolapsykologille voi soittaa ja varata aikaa ilman terveydenhoitajan tekemää lähetettä. Kunpa minulle olisi kerrottu siitä mahdollisuudesta esikoisen vauvavuonna, kamppaillessani pettymyksen ja huonommuuden tunteideni kanssa, kun en jaksanut itkevää vauvaani. Siihen tiedonantoon eli olisi mennyt minuuttia kauempaa.

Viimeistä päivää äitiysneuvolan asiakkaana

Lukemattomissa tutkimuksissa on todettu, että äidin hyvinvointi on suoraan yhteydessä vauvan hyvinvointiin. Ja lapsen saaminen on aina eräänlainen kehityskriisi vanhemmalle, oli kyse sitten ensimmäisestä tai viidennestä lapsesta, helposta tai vaikeasta tapauksesta. Olisi siis korkea aika alkaa huolehtimaan myös äitien hyvinvoinnista, niin fyysisellä kuin psyykkisellä tasolla.


Käykäähän kaikki allekirjoittamassa Äitien vuoro -lakialoite
Ja muistakaa, että teillä on täysi oikeus saada tukea ja hoitoa myös vauvan siirryttyä kehonne ulkopuolelle.

Kommentit

  1. Tärkeä aloite, en ollut tästä tietoinen ennen kirjoitustasi. Käyty allekirjoittamassa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti