Syntymäjulisteet pienokaisista

Ujo, arka vai (erityisen) herkkä?


Lähden intoa puhkuen taaperoiden sirkuskoulun ensimmäiseen tapaamiseen. Juuri näitä juttuja olen odottanut lapseni siirryttyä vähitellen vauvasta taaperoiden maailmaan. On ihanaa päästä tutustuttamaan poikaani erilaisiin harrastuksiin, näkemään ensimmäisten kaverisuhteiden syntyä ja antamaan mahdollisuuden purkaa sitä loputonta energiaa, jota pieni poikani pitää sisällään. Saavumme kansalaisopiston järjestämälle sirkushetkelle vähän viime tipassa, suurin osa on jo paikalla. Riisun pojalta ulkovaatteet ja lasken hänet maahan, jotta hän pääsee kirmaamaan ikätovereiden luo. Mutta poika jähmettyykin paikalleen, katselee hetken ympärilleen ja tarraa sitten kaikella voimallaan jalkoihini. Joudun kantamaan pojan muiden luo, ja saan hänet juuri ja juuri kammettua kaulastani niin, että hän suostuu istumaan sylissäni edes kasvot muihin päin. Ja tässä asetelmassa vietämme lähes koko tunnin. Poikaa selvästi kiinnostaa muut lapset ja hän tarkkailee silmä kovana heidän tekemisiään. Hän myös pitää sirkustempuista, jotka saa suorittaa mahdollisimman tiiviisti äidin sylissä. Mutta puolta metriä kauemmas emme pääse toisistamme irtautumaan koko tunnin aikana. Alkujännitystä, pohdin mielessäni.

Sama kaava kuitenkin toistuu myös seuraavalla kerralla, vain hiukan lievempänä. Ja sitä seuraavalla kerralla vielä vähän lievempänä. Mutta osallistuessamme jossain muualla johonkin muuhun aktiviteettiin, olemme taas lähtöpisteessä, ja saan kammeta irti jaloistani mustekalan otteella takertunutta lasta. Olen ihmeissäni, ja jopa vähän pettynyt. Olemme vauvavuotena käyneet paljon kerhoissa ja nähneet ystävieni lapsia viikoittain. Enkä ole ikinä pitänyt poikaani joukon arimpana. Hän on ollut utelias, iloinen ja puuhakas vauva. Mutta vuoden rajapyykin ylitettyään ja otettuaan jalat kunnolla alleen, jotain on tapahtunut.

Pitkään vaivaan päätäni asialla, sillä jokin ei tunnu täsmäävän. Poika on tuttujen ihmisten kanssa edelleen todella seurallinen. Pienissä porukoissa hän myös pääsee alun ihmettelystään todella nopeasti yli. Mutta erityisesti harrastustilanteissa, joissa sekä ympäristö että ihmiset ovat uusia, hän on kuin eri lapsi. Huomaan alkavani selitellä ihmisille, että ”hänellä on selvästi jokin vaihe menossa, ei hän oikeasti ole ujo tai arka”.
Meidän herkkikselle sopiva harrastus -
väriseikkailu, jossa on muita lapsia ihmeteltävänä,
mutta ei pakollista kontaktia kehenkään!

Pojan käytös kuitenkin jatkuu useita kuukausia, ja alan ymmärtää, ettei kyseessä ole ohimenevä vaihe, vaan pysyvämpi ominaisuus. Ja eräänä päivänä saan vihdoin vastauksen epämääräisiin pohdintoihini. Katseeni osuu kirjahyllyssämme pölyttyvään Elaine Aronin teokseen Erityisherkkä ihminen. Ostin sen vuosia sitten, kun erityisherkkyys nousi ensimmäistä kertaa julkiseen keskusteluun. Tunnistin itsessäni nuo erityisherkkyyden piirteet todella vahvasti, ja sain samalla selityksen moneen ihmetyksen aiheeseen, joihin olin jo lapsuudessani kiinnittänyt huomiota. Jostain syystä en kuitenkaan osannut oman poikani kohdalla edes ajatella tätä mahdollisuutta. Mutta nyt kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen, ja lähdin heti etsimään tietoa erityisherkistä lapsista ja heidän erityisistä piirteistään.

Tästä ahaa-elämyksestä on nyt noin kuukausi aikaa, ja tällä hetkellä kahlaan iltalukemisenani Elaine Aronin Erityisherkkä lapsi -teosta. Haluan oppia ymmärtämään poikaani paremmin, ja mikä tärkeintä, tukemaan häntä oikealla tavalla, jotta hän saisi käyttöönsä kaikki ne hienot ominaisuudet, joita erityisherkkyyteen liittyy.

Tulen kirjoittamaan aiheesta lisää, kunhan pääsen tuota paksua opusta eteenpäin ja saan ajatukseni järjestykseen. Ensimmäiseksi ajattelin kirjoittaa pienen tiivistelmän siitä, mitä erityisherkkyys lapsella on, ja mitä se ei ole, sillä tähän piirteeseen liitetään mielestäni usein asioita ja ominaisuuksia (useimmiten negatiivisia), jotka eivät pidä paikkaansa. Sitä odotellessa voi vaikka käydä tekemässä yksinkertaisen testin, jonka Aron on laatinut lapsen erityisherkkyyden selvittämiseksi. Täällä voi myös testata itsensä, jos mielenkiinto tätä ominaisuutta kohtaan heräsi.

Kommentit