Lähden intoa puhkuen taaperoiden
sirkuskoulun ensimmäiseen tapaamiseen. Juuri näitä juttuja olen odottanut
lapseni siirryttyä vähitellen vauvasta taaperoiden maailmaan. On ihanaa päästä
tutustuttamaan poikaani erilaisiin harrastuksiin, näkemään ensimmäisten
kaverisuhteiden syntyä ja antamaan mahdollisuuden purkaa sitä loputonta energiaa,
jota pieni poikani pitää sisällään. Saavumme kansalaisopiston järjestämälle sirkushetkelle
vähän viime tipassa, suurin osa on jo paikalla. Riisun pojalta ulkovaatteet ja
lasken hänet maahan, jotta hän pääsee kirmaamaan ikätovereiden luo. Mutta poika
jähmettyykin paikalleen, katselee hetken ympärilleen ja tarraa sitten kaikella
voimallaan jalkoihini. Joudun kantamaan pojan muiden luo, ja saan hänet juuri
ja juuri kammettua kaulastani niin, että hän suostuu istumaan sylissäni edes
kasvot muihin päin. Ja tässä asetelmassa vietämme lähes koko tunnin. Poikaa
selvästi kiinnostaa muut lapset ja hän tarkkailee silmä kovana heidän
tekemisiään. Hän myös pitää sirkustempuista, jotka saa suorittaa mahdollisimman
tiiviisti äidin sylissä. Mutta puolta metriä kauemmas emme pääse toisistamme
irtautumaan koko tunnin aikana. Alkujännitystä, pohdin mielessäni.
Sama kaava kuitenkin toistuu myös
seuraavalla kerralla, vain hiukan lievempänä. Ja sitä seuraavalla kerralla
vielä vähän lievempänä. Mutta osallistuessamme jossain muualla johonkin muuhun
aktiviteettiin, olemme taas lähtöpisteessä, ja saan kammeta irti jaloistani mustekalan
otteella takertunutta lasta. Olen ihmeissäni, ja jopa vähän pettynyt. Olemme
vauvavuotena käyneet paljon kerhoissa ja nähneet ystävieni lapsia viikoittain.
Enkä ole ikinä pitänyt poikaani joukon arimpana. Hän on ollut utelias, iloinen
ja puuhakas vauva. Mutta vuoden rajapyykin ylitettyään ja otettuaan jalat kunnolla
alleen, jotain on tapahtunut.
Pitkään vaivaan päätäni asialla,
sillä jokin ei tunnu täsmäävän. Poika on tuttujen ihmisten kanssa edelleen
todella seurallinen. Pienissä porukoissa hän myös pääsee alun ihmettelystään
todella nopeasti yli. Mutta erityisesti harrastustilanteissa, joissa sekä ympäristö
että ihmiset ovat uusia, hän on kuin eri lapsi. Huomaan alkavani selitellä
ihmisille, että ”hänellä on selvästi jokin vaihe menossa, ei hän oikeasti ole
ujo tai arka”.
|
Meidän herkkikselle sopiva harrastus - väriseikkailu, jossa on muita lapsia ihmeteltävänä, mutta ei pakollista kontaktia kehenkään! |
Pojan käytös kuitenkin jatkuu
useita kuukausia, ja alan ymmärtää, ettei kyseessä ole ohimenevä vaihe, vaan
pysyvämpi ominaisuus. Ja eräänä päivänä saan vihdoin vastauksen epämääräisiin
pohdintoihini. Katseeni osuu kirjahyllyssämme pölyttyvään Elaine Aronin teokseen
Erityisherkkä ihminen. Ostin sen vuosia sitten, kun erityisherkkyys
nousi ensimmäistä kertaa julkiseen keskusteluun. Tunnistin itsessäni nuo
erityisherkkyyden piirteet todella vahvasti, ja sain samalla selityksen moneen ihmetyksen
aiheeseen, joihin olin jo lapsuudessani kiinnittänyt huomiota. Jostain syystä
en kuitenkaan osannut oman poikani kohdalla edes ajatella tätä mahdollisuutta. Mutta
nyt kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen, ja lähdin heti etsimään tietoa
erityisherkistä lapsista ja heidän erityisistä piirteistään.
Tästä ahaa-elämyksestä on nyt
noin kuukausi aikaa, ja tällä hetkellä kahlaan iltalukemisenani Elaine Aronin Erityisherkkä
lapsi -teosta. Haluan oppia ymmärtämään poikaani paremmin, ja mikä
tärkeintä, tukemaan häntä oikealla tavalla, jotta hän saisi käyttöönsä kaikki
ne hienot ominaisuudet, joita erityisherkkyyteen liittyy.
Tulen kirjoittamaan aiheesta
lisää, kunhan pääsen tuota paksua opusta eteenpäin ja saan ajatukseni järjestykseen.
Ensimmäiseksi ajattelin kirjoittaa pienen tiivistelmän siitä, mitä
erityisherkkyys lapsella on, ja mitä se ei ole, sillä tähän piirteeseen
liitetään mielestäni usein asioita ja ominaisuuksia (useimmiten negatiivisia),
jotka eivät pidä paikkaansa. Sitä odotellessa voi vaikka käydä tekemässä
yksinkertaisen
testin, jonka Aron on laatinut lapsen erityisherkkyyden
selvittämiseksi.
Täällä voi myös testata itsensä, jos mielenkiinto tätä
ominaisuutta kohtaan heräsi.
Kommentit
Lähetä kommentti