Temperamentti-ruletti

Vauvat ovat syntymästä lähtien yksilöitä. Toki ne kaikki nukkuvat, kakkaavat, syövät ja itkevät, mutta mielenkiintoista on, että jokainen vauva tekee jo vastasyntyneenä edellä mainittuja asioita omalla tavallaan. Ja siihen on yksi suuri syy; temperamentti. Tämä jokaisen ihmisen hermostollinen ja psyykkinen perustapa toimia, kokea ja ilmaista itseään vaikuttaa meissä ensi henkäyksestämme aina sinne viimeiseen saakka. 

Temperamentti on myös syy sille, minkä vuoksi ei ole olemassa yleispäteviä vauvan käyttöohjeita, vaikka niitä kuinka yritetään kehittää. Temperamentti  selittää, miksi yksi vauva innostuu kaikesta nopeasti ja toinen tarvitsee pitkän totutteluajan lämmetäkseen uusille asioille. Se tekee joistain ihmisistä ujoja, varautuneita tai syrjäänvetäytyviä, ja toisista sosiaalisia, elämyshakuisia tai optimistisia. Ja vaikka kuinka haluaisimme muokata jälkikasvustamme sellaisen kuin olemme hänestä unelmissamme kuvitelleet, emme pysty muuttamaan näitä synnynnäisiä perusominaisuuksia.

Myönnän itse jännittäneeni etukäteen, millaisella temperamentilla varustetun vauvan saisin syliini. Tiesin temperamenteista sen verran, että on olemassa helppoja ja haastavia piirteitä, joten oli itsestään selvää, että mielessäni toivoin meille sitä helppoa versiota. Toisin kuitenkin kävi. Vauvamme on alusta asti ollut helposti ärtyvä, vaikeasti rauhoitettava ja rytmiltään epäsäännöllinen. Ja kaiken lisäksi kovaääninen. Muistan kuunnelleeni kateudesta vihertävänä muiden äitien kuvauksia esikoisista, jotka vain söivät, nukkuivat ja köllöttelivät sitten vanhemman sylissä tai sitterissä tyytyväisinä ihmettelemässä maailman menoa. Samalla mietin mikä itsessäni ja toiminnassani oli vikana, kun oma vauvani ei toiminut tuolla tavalla.

Tutkimusten mukaan vauvan helpot temperamenttipiirteet saavat vanhemmuuden alkumetrit tuntumaan onnellisemmilta ja varmemmilta kuin haastavammilla temperamenttipiirteillä varustettujen vauvojen vanhemmilla. Eikä mikään ihme. On vaikea kokea itsensä onnistuneeksi vanhemmaksi, jos vauva on tyytymätön suurimman osan ajasta. Kun taas tyytyväisen vauvan vanhemmat saattavat ihmetellä, kuinka nuo toiset eivät osaa rauhoittaa vauvaansa, se kun on niin helppoa. On myös todettu, että lapsen vaikea temperamentti ärsyttää, vaikka vanhemmalla itsellään olisi aivan samanlainen temperamentti.

Näistä syistä olisi ehdottoman tärkeää, että vanhemmat tunnistaisivat oman lapsensa temperamenttipiirteet ja ymmärtäisivät temperamentin vaikutuksen lapsen käytökseen. On myös tärkeä tietää, että temperamenttipiirteet ovat taipumuksia, eivät suoria ennustuksia sille millainen aikuinen vauvasta kehittyy. Se mihin nimittäin pystymme vaikuttamaan, on lapsiemme persoonallisuus, joka muodostuu temperamentin lisäksi ympäristön vaikutuksen tuloksena.

Yleinen harhaluulo (johon itsekin syyllistyin) myös on, että olisi olemassa vain helppoja ja vaikeita temperamenttipiirteitä. Usein näiden piirteiden hyvyys vaihtelee sen mukaan, millaisiin tilanteisiin ihminen elämässään ajautuu. Nykyään tiedetään, että tukemalla lasta oikealla tavalla, lapsi oppii kasvaessaan hyödyntämään juuri niitä piirteitä, jotka hänelle syntyessä on annettu. Joitakin piirteitä kannattaa erityisesti tukea, toisten piirteiden kanssa taas kannattaa opetella tulemaan mahdollisimman hyvin toimeen. Ja tietysti tärkeintä on, että lapsi kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu, riippumatta siitä onko hän helppo vai ei-niin-helppo temperamentiltaan. Näin saadaan hyvässä lykyssä aikaan itsensä hyväksyviä, sopeutuvia, sosiaalisesti pärjääviä ja stressiä sietäviä aikuisia.

Omaksi itsekseen kasvamassa💙

Sitä odotellessa, olisi hyvä aloittaa oman lapsen temperamenttiin tutustuminen. On tutkittu, että temperamentti on puhtaimmillaan 3-6 kuukauden ikäisenä. Tällöin lapsi ei vielä osaa toimia yleisten odotusten ja normien mukaan, vaan toteuttaa impulssejaan ja toimintaansa juuri niin kuin hänelle on ominaisinta. Tämä onkin hyvää aikaa tutkiskella, millainen temperamentti omalla pötkylällä vaikuttaisi olevan. Terveyskirjaston sivulta löytyy avuksi taulukko temperamenttipiirteistä. Sivulla kehotetaan tarkastelemaan tätä listaa myöhemminkin lapsen kasvaessa, sillä kuten sanottua, ympäristö muokkaa lasta, jolloin tietyt temperamenttipiirteet saattavat hyvinkin vahvistua tai heikentyä.

Palaan vielä lopuksi omaan vaikeatemperamenttiseen vauvaani. Hän on toki edelleen voimakkaasti reagoiva tapaus, mutta kertyneet kuukaudet ovat hiukan tasoittaneet tätä ominaisuutta. Ja tämän kasvun myötä olen myös saanut oppia, kuinka pienestä kääröstäni on kasvamassa sosiaalinen, herkkä, innostuva, aktiivinen ja nauravainen pieni poika. Ja se ei kuulosta yhtään hassummalta temperamentilta.

Jos temperamenttiasiat kiinnostavat enemmän, kannattaa tutustua psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen tuotantoon, esimerkiksi teokseen Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys.

Toinen mielenkiintoinen opus temperamentin vaikutuksesta ja kaikesta muusta vauvan kehitykseen liittyvästä on Tiina Hutun ja Kirsi Heikkisen Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä.