Vauvavuoden sanakirja OSA 1

Kalenterivuosi lähenee loppuaan ja samalla meidän pieni nyyttimme ylittää ensimmäisen vuosipuoliskonsa. Nyytti-nimi ei ehkä ole enää sopivin tapa kuvata tuota sylissä tasajalkaa hyppivää, lattialla ryömivää ja syöttötuolissa ruokaa suuhunsa lappaavaa pientä ihmistä. Uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluu, ja kuinka samalla tuntuu, että viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon uutta ja mullistavaa, että on vaikea enää edes muistaa elämäämme ennen vauvan syntymää.

Tämän puolivuotisen merkkipaalun kunniaksi, ja koska haluan antaa pienen joululahjan kaikille lukijoilleni, päätin julkaista ensimmäisen osan keksinnöstä, jonka olisin itse halunnut käsiini hyvissä ajoin ennen vauvavuoden alkua. Olisin nimittäin välttynyt monilta googlettamisilta ja hiustenkiskomisilta, jos takataskustani olisi löytynyt lista käsitteistä, jotka ovat viimeisen puolen vuoden kuluessa tulleet vähän liiankin tutuiksi. Toivon, että näistä on edes vähän apua vanhemmuuden viidakossa ja Facebookin vauva-aiheisten ryhmien keskusteluja huuli pyöreänä seuratessa.

Pitemmittä puheitta ja selittelyittä, tässä kaikille uusille ja tuleville vanhemmille (ja heidän kanssaan tekemisiin joutuville) ensimmäinen osa Vauvavuoden sanakirjasta, joulun kunniaksi tietysti ravinto-teemalla.

APINAEVÄS

Jokaisen sormiruokailijan (kts. sormiruokailu) ykköstuote. Koostuu yksinkertaisimmillaan muussatusta banaanista, kaurahiutaleista ja öljystä, jotka sekoitetaan ja paistetaan uunissa pötkylöiksi, joista hampaatonkin ruokailija kykenee saamaan ravintoa (tai ainakin ripottelemaan sitä ympäriinsä). Variaatioita aineksissa löytyy luultavasti jo lähemmäs sata erilaista, mutta perusperiaatteena on korvata esimerkiksi aamupuuro valmisteella, jota ei ole ihan niin vaikea siivota pöydältä, lattialta, seiniltä, vaatteista, sieraimista ja hiuksista.

MAISSINAKSU

Kuuluu myös sormiruokailijoiden suosikkituotteisiin ja on vielä helpompi valmistaa kuin edellä mainittu apinaeväs. Kävelet vain sisään hyvin varusteltuun ruokakauppaan, etsit sipsihyllyn, taistelet järkyttävää sipsihimoa vastaan ja otat hyllystä pussin, jossa lukee maissinaksu. Tarkista vielä, että tuote on suolaton eikä sisällä muuta kuin maissia (juustonaksu ei ole sama kuin maissinaksu, vaikka ulkonäkö on houkuttelevan yhtäläinen). Kotona avaa pussi ja tarjoa vauvalle naksu. Suurella todennäköisyydellä hän osaa viedä sen suuhunsa ja jopa syödä, naksu nimittäin kirjaimellisesti sulaa suuhun sen päästessä kosketuksiin syljen kanssa. Kokeile vaikka itse. Juustonaksujen suurena ystävänä voin myös kertoa, että nämä ovat ihan mukiinmenevä korvike, jos haluaa hetkellisesti karsia ylimääräistä rasvaa iltanaposteluistaan.

RINTARAIVARIT

Tämä käsite on käytännössä juuri niin karmea kuin miltä se kuulostaa. Jonakin päivänä saatat nimittäin huomata, että suloinen ja säyseä, innokkaasti rintaa tai tuttipulloa imevä vauvasi ei olekaan hänelle tarjotusta ruokahetkestä yhtä kiitollinen kuin aina ennen. Sen sijaan hän saattaa aloittaa korvia vaurioittavan huudon heti kun maidonlähde edes lähestyy suuta. Tämä on hämmentävää, ja usein myös todella todella turhauttavaa (kuten monet muutkin vauvavuoden ilmiöt). Itseäni kuitenkin helpotti tieto, että tämä (kuten monet muutkin vauvavuoden ilmiöt) kuuluu asiaan eikä johdu omasta viallisuudestani äitinä. Rintaraivarit voivat johtua useasta eri syystä, mutta yleensä ne ovat ohimeneviä vaiheita (kuten monet muutkin vauvavuoden ilmiöt). Imetyksen tuki ry:n sivuilta löytyy lista erinäisistä syistä tähän käytökseen. Suosittelen lämpimästi tutustumaan jo ennen vauvasi muuttumista rinnalla tai pullolla raivoavaksi pikkuhulkiksi.

SORMIRUOKAILU

En usko, että kukaan kiinteitä aloittelevan vauvan vanhempi voi olla törmäämättä tähän käsitteeseen. Meille se esiteltiin jopa neuvolan toimesta, mutta ilmeisesti neuvoloiden ja työntekijöiden välillä on eroja yhtä paljon kuin ihmisten mielipiteissä yleisestikin, joten voi olla, että sormiruokailu tuleekin jossain muualla vastaan ensimmäistä kertaa. Nimensä mukaan sormiruokailu tarkoittaa vauvan ruokailua itse eli sormin (lusikka ja haarukkakin ovat sallittuja, mutta harvan puolivuotiaan hienomotoriikka riittää näiden käsittelyyn niin taitavasti, että ruokaa päätyisi suuhunkin asti). Sormiruokailulla ajatellaan yleisesti olevan lukuisia hyötyjä kiinteän ruoan maailmaan tutustuvalle vauvalle. Varjopuoliakin tosin on, kuten sotkun, hukkaan menneen ruoan, vauvan kakomisen ja menetelmää epäilevien sukulaisten sietäminen. Itse olen sitä mieltä, että kukin ruokkikoon vauvansa kuten haluaa, kunhan se on tyyliltään ja aineksiltaan turvallista. Sormiruokailusta löytyy loputtomasti tietoa, mutta parhaan koosteen tarjoaa mielestäni  Marjut Ollilan kirja Simppeliä sormiruokailua, sekä samaisen henkilön blogi Simppeli sormiruokakeittiö.

TIHEÄ IMU

Tämä on taas yksi niistä käsitteistä, jotka tarkoittavat juuri sitä miltä ne kuulostavatkin, mutta joiden tarkoituksen todella ymmärtää vasta päästessään kokemaan ne käytännössä. Itse törmäsin tähän käsitteeseen ensimmäisen kerran synnytyslaitoksella tentatessani itkuisesti yövuorossa olevalta hoitajalta, miksi kahden vuorokauden ikäinenvauvani ei anna minun nukkua, vaan syö syömistään hermostuen heti, jos yritän varovasti irrottaa turtuneen nännini hänen suustaan. Kyseessähän oli tietysti tiheän imun kausi, joka tuli perheessämme tuskallisen tutuksi vielä monen monta kertaa myöhemminkin. Tällä muutamasta päivästä reiluun viikkoon (tai joidenkin tapauksessa useaan kuukauteen) kestävällä kaudella vauva pyrkii varmistamaan eloonjäämisensä, eli tilaa äidin rinnoista maitoa niin paljon, että rintojen venyvyys pääsee näyttämään todelliset kykynsä. Vauvat ovat niin fiksuja, että tilaavat maitoa jo ennen kuin se edes meinaa loppua, joten pelot maidon riittämättömyydestä vauvan halutessa viiden minuutin välein rinnalle ovat yleensä täysin turhia. Tästäkin aiheesta löytyy lisätietoa Imetyksen tuki ry:n sivustolta.

ÄMMÄ

Missä tahansa muussa sanakirjassa tälle käsitteelle annettaisiin varmasti täysin toisenlainen merkitys. Luulen, että me kaikki arvaamme, mikä se voisi olla. Mutta kuten sain itse monien hämmentävien faceryhmäkeskusteluiden  myötä oppia, ämmä ei ole negatiivinen ilmaus, vaan päinvastoin hyvinkin positiivissävytteinen. Sillä tarkoitetaan nimittäin niinkin yksinkertaista asiaa kuin maitoa, tarkemmin määriteltynä äidinmaitoa. Nyt mietitte, miksi äidinmaito ei ole vain äidinmaito. Siihen en osaa tyhjentävästi vastata, mutta luulen, että kyseinen elämän eliksiiri koetaan niin ihmeellisenä, että sille on haluttu antaa oma hellittelynimi. Ämmä ei nimittäin suinkaan ole vain parasta mitä äiti voi vauvalleen tarjota (tästä väittämästä on tulossa blogiteksti, joten älkää teilatko minua vielä), vaan sen lisäksi ämmä parantaa silmätulehdukset, ihottumat, nuhan ja lähestulkoon jokaisen vaivan, jota vauvalle voi keksiä. Ja kaiken lisäksi se on täysin ilmaista! Joten mitä tekisimmekään ilman sitä ihanaa ämmää.

Julkaisen lisää osia sitä mukaa, kun saan imetyshuuruisilla aivoillani järkeviä (tai no, säädyllisiä) kokonaisuuksia aikaiseksi. Otan myös mielelläni vastaan ehdotuksia termeistä, joita haluaisitte Vauvavuoden sanakirjan sisältävän. :)

Riemuisaa Joulun odotusta (ja voimia) kaikille!