Uusi vuosi, uusi mahdollisuus?

Vuosi 2020 tulee juuri päätökseensä, ja luulen, että suurin osa ihmisistä huokaa helpotuksesta. Tämä vuosi on ollut niin erikoinen, että se jää takuulla jokaisen ihmisen muistoihin. Korona, etätyöt, eristäytyminen, lomautukset, sairastumisen pelko ja maskit naamalla kulkeminen ovat kaikki asioita, joita kukaan tuskin osasi vuosi sitten odottaa. 

Itselleni tämä vuosi toi kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa. Perheeseemme syntyi ihana pieni tyttö, jonka kasvua omaksi valloittavaksi ihmisenalukseen olemme saaneet seurata maaliskuusta asti. Taaperomme puolestaan on kasvanut äidissä kiinni olevasta pikkutaaperosta pieneksi isoksi pojaksi, joka nauttii kerhossa käymisestä, nauraa hassuille jutuille täydestä sydämestään ja haluaa kovasti olla hyvä isoveli (vaikka se vauva aika usein onkin ärsyttävä). 

Minulle tämä vuosi jää siis muistoihin eniten kuopuksemme synnyinvuotena, pienellä erikoisuuden tvistillä. Mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen, että vuosi vaihtuu, ja pääsemme kääntämään uuden lehden elämässämme.

Uuden vuoden lupaukset tuntuvat olevan tällä hetkellä varsin huonossa maineessa. Ja olen täysin samaa mieltä siitä, että joustamattomat lupaukset kuntokuureista, itsensä kehittämisestä zen-mestariksi tai miljoonan tienaamisesta johtavat useimmiten vain pahaan mieleen ja turhaan stressiin. 

Mutta itse koen vuodenvaihteen hyvänä mahdollisuutena pysähtyä hetkeksi miettimään, mihin suuntaan on elämässään kulkemassa. Mitkä asiat ovat hyvin, ja mitkä huonosti. Mikä tekee onnelliseksi, ja onko onnellisuutta ylläpitäviä asioita elämässä tarpeeksi. Jos toteaa, että nyt on hyvä näin, ei ole syytäkään alkaa väkisin muuttamaan mitään. Ja on myös hyvä muistaa, että elämä ei koskaan tule olemaan täydellistä. Eikä sellaiseen tarvitse väkisin pyrkiä. 

Omaan elämääni vuosi 2021 tuo paljon muutoksia, ihan ilman lupauksiakin. Saamme (toivottavasti pian) uuden kodin perheellemme. Palaan opiskeluiden pariin ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Ja syksyllä taapero aloittaa (toivottavasti) päivähoitotaipaleensa.

Erilaista elämää, sopeutumista, jännitystä ja ihania uusia asioita tulee siis mahtumaan ensi vuoteen kalenterin täydeltä. Niiden lisäksi haluan silti kiinnittää huomiotani muutamiin asioihin. Elän ensi vuonna ensimmäistä kertaa sitten syksyn 2017 ilman raskautta, imetystä tai vauvaikäistä jälkikasvua. Ja mielestäni olen ansainnut sen myötä pientä lempeyttä itseäni kohtaan. Oikeutta huolehtia paremmin omasta kehosta, mielen hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Oikeutta tehdä pieniä itsekkäitä päätöksiä, eikä elää jokaista hetkeä muiden tarpeiden mukaan. 

Ja ennen kaikkea haluan yrittää (mutta en luvata) keskittyä tekemään enemmän asioita halun eikä pakon sanelemana. En aio muuttua toiseksi ihmiseksi, tuskin edes paremmaksi sellaiseksi. Mutta toivon, että vuoden päästä voin miettiä taaksepäin ja todeta, että olen tehnyt ainakin jotain, ihan pikkiriikkistä, oman ja perheeni onnellisuuden eteen. 

Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille! Olkaa lempeitä itsellenne ensi vuonnakin. 🤍