Luukku 8: Joulurauhan julistus lapsiperheille

Joulu on rakkauden, läheisten ja pysähtymisen aikaa. Itse olen aina rakastanut joulua ja sen odotusta, ja oikeastaan kaikkea siihen liittyvää.

Siitä huolimatta joululla on omat varjopuolensa. Se on, enemmän kuin mikään muu aika vuodesta, myös kiireen, stressin ja suorittamisen aikaa. Täytyy löytää jokaiselle perheenjäsenelle, kummilapselle, isovanhemmalle ja läheiselle ystävälle se täydellinen lahja. Täytyy siivota koti lattiasta kattoon. Ja sitten täyttää se koristeilla. Täytyy leipoa pipareita ja joulutorttuja, keittää riisipuuroa vähintään kahdeksan kertaa jo ennen joulua, juoda litrakaupalla glögiä, ja sitten vielä valmistaa ne kaikki varsinaiset jouluruoat. 

Mitäänhän näistä ei oikeasti täydy tehdä. Mutta siltä se välillä tuntuu. Eikä omaa suorittamisvimmaa vähennä yhtään se, että sosiaalinen media väläyttelee jatkuvalla syötöllä kuvia täydellisistä koristeluista, kattauksista ja tunnelmista. 

Ei niin täydellinen joulukorttikuva

Lasten saamisen myötä olen myös huomannut, että joulun aiheuttama stressi on hiukan lisääntynyt. Enää en vain kävele aattona oman äidin luokse valmiiseen joulupöytään. Nyt pitäisi oikeasti alkaa luomaan niitä omiakin perinteitä, sitä oman perheen näköistä joulua. Ja laittaa omaakin kotia joulukuntoon jo marraskuun puolivälissä. 

Kaiken tämän keskellä itseltäni tuppaa välillä unohtumaan ne asiat, joita joulussa oikeasti arvostan. Rauhallisuus, yhteisöllisyys ja perheen kanssa vietetty aika. Siksi haluan omalta osaltani julistaa jo nyt (joulupaniikin saavuttaessa pahinta huippuaan) alkavaksi kaikkien lapsiperheiden joulurauhan.

Perinteinen joulurauhan julistus muistuttaa ihmisiä viettämään joulua sopuisasti. Tulkitsen tämän niin, että tuo sopuisuus ulottuu niin ihmisten välisiin kuin ihmisen sisäisiin asenteisiin. 

Toivon siis, että jokainen saisi valmistella ja viettää joulunsa sillä tavalla, kun se hänelle parhaalta tuntuu. Koristeilla tai ilman, sotkuisessa tai siistissä kodissa, valmiilla, puolivalmiilla tai alusta asti itse tehdyillä tarjottavilla, juhlakinkulla tai sen kasvisversiolla, lahjavuoren äärellä tai aineettomien lahjojen kera. Ja mieluiten niin, että ehtisi ainakin jossain välissä myös ihan vain olla. 

Sillä sitähän se joulu parhaimmillaan on; mahdollisuus viettää monta päivää putkeen pyjamat päällä, syödä päivällistä aamupalaksi tai iltapalaa lounaaksi, katsoa televisiota rutkasti yli suositusten, telmiä lumessa (tai vesisateessa) ja nauttia siitä sydäntä lämmittävästä ilosta, jota lapset osaavat näistä pienistä asioista tuntea. 

Näiden tonttujen ihanat lakit saatu yhteistyössä Adeliina Designin kanssa 🥰 

Ihanaa ja mahdollisimman rentoa Joulun odotusta kaikille!❤️

Psst. Seuraava Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteriluukku löytyy Emilia Aleksandra-blogista aiheenaan ”Lapsuuden joulut - meidän perinteet”. Jo jos edellinen luukku jäi bongaamatta, sen pääsee lukemaan Terapiaa Terhin kanssa -blogista!