Vauva 6 kk - luonne näkyvissä

Nyt se sitten tapahtui. Kuopuksemme täytti puoli vuotta, enkä vieläkään pysty käsittämään mihin tämä aika katoaa. En usko, että mikään elämänvaihe olisi koskaan mennyt niin nopeasti kuin tämä toinen vauvavuosi. Onneksi sitä on silti vielä puolet jäljellä. Jos se vaikka kestäisi kauemmin kuin ensimmäinen puolikas..?

Mutta vaikka ajan kiitäminen kauhistuttaa, ja ensimmäisten viikkojen kuvien katseleminen saa mielen joka kerta haikeaksi, on samalla maailman ihaninta seurata vauvan kehittymistä omaksi itsekseen. 

Tytöllä on esimerkiksi jo ihan selkeä luonne, joka on viimeisen kuukauden aikana vahvistunut entisestään. Hän on utelias, mukautuvainen, sosiaalinen ja iloinen. Kärsimätönkin välillä, varsinkin kun on kyse ruoasta. Tyttö rakastaa ketä tahansa, joka jaksaa hänelle höpötellä (vaikka ehdottomasti parasta viihdettä tarjoaa isoveljen pööpöily). Ainoa sosiaalinen hankaluus on tällä hetkellä isot huutavat ihmisjoukot, jotka saavat tytön täysin pois tolaltaan (syytän tästä ensimmäisten kuukausien koronaeristystä). 

Liikkeellelähdön kanssa tytöllä ei vaikuta olevan mitään kiirettä. Esikoinen oli tässä vaiheessa lattialla usein todella kiukkuinen, kun ei vielä päässyt eteenpäin ja turhautui siihen, mutta tämä tyyppi näyttäisi olevan aivan tyytyväinen makoillessaan mahallaan tutkien kaikkea mahdollista, mitä käsien ulottuville ilmestyy. Toivottavasti tämä rento ote elämään säilyisi jatkossakin!

Painon kerryttämisen ongelmat, joista olen monesti puhunut, saimme vihdoin selätettyä puolen vuoden kunniaksi. Tyttö oli kerännyt painoa vajaassa kuukaudessa 700 grammaa, joka on tähän mennessä ollut keskimäärin kahden kuukauden saldo! Liekö syynä korvikkeelle siirtyminen, hyvin maistuvat kiinteät vai jokin muu. Mutta pääasia, että tyttö on vihdoin, ensimmäistä kertaa yli neljään kuukauteen ylittänyt alipaino-rajan. 🤍

Toivottavasti saamme jatkaa näin seesteisissä vauvavuositunnelmissa jatkossakin. Vähän epäilen, että asia ei ihan niin mene. Mutta sitä suurempi syy nyt tuudittautua tähän hetkeen, kun kaikki on aika kivasti. ❤️

Kunpa muistaisin aina

tämän hetken

ja eilisen

ja viimeiset kuukaudet.

Kunpa muistaisin aina

tähtiin ulottuvan hymysi

Silmäsi jotka valaisevat synkänkin mielen.

Kunpa muistaisin aina

kuinka nenäsi menee sykkyrälle

kuinka lujasti sormesi kiertyvät omani ympärille

kuinka hienosti päristät ja kukerrat

Ja kuinka ihanan ylpeä olet kaikesta oppimastasi.

Kunpa muistaisin sinut

juuri tämänlaisena

Täydellisenä itsenäsi.

Sillä jos minä muistan,

ehkä sinäkin muistat.

Eikä mikään mitä vastaan tulee,

pystyisi silloin murtamaan 

iloasi, voimaasi, uskoasi.

Minä tulen muistamaan sinut aina.

Sillä sinä olet minun maailmani

Ja maailma on sinun ansiostasi

kauniimpi kuin koskaan ennen.