Onko kahdessa lapsessa kaksinkertainen työ?

Vauva 4kk - pyörimistä, naurua ja levottomia öitä

Kuopuksemme täytti juuri neljä kuukautta. Viimeisin kuukausi on mennyt ehkäpä vielä nopeammin kuin edelliset. Välillä tästä ajan kiitämisestä huomaa ahdistuvansa, mutta yritän ajatella, että aika kuluu joka tapauksessa, joten parempi yrittää nauttia näistä hetkistä sen verran kuin on mahdollista. En myöskään halua tarkoituksellisesti ajatella, että elän nyt viimeistä vauvavuotta, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sitä paitsi stressaaminen asioiden lopullisuudesta ei tee hyvää, ainakaan itselleni.



Tyttömme neljäs kuukausi starttasi kuten edellinenkin, rota-rokotteella. Onneksi pääsimme tällä kertaa vähän lievemmillä vatsanväänteillä kuin edelliskerralla, mahdollisesti uuden matiohappobakteerijauheen ansiosta. 

Samaan aikaan alkoi kuitenkin ralli erilaisten korvikkeiden kanssa, kun tytön paino ei ollutkaan noussut grammaakaan kahdessa viikossa. Yöt menivät siis monta viikkoa enemmän tai vähemmän paukutellessa ja ähistessä, kun yritimme löytää tytön herkkisvatsalle sopivaa valmistetta. Mutta silti olemme nukkuneet paremmin kuin esikoisen ensimmäisinä kahdeksana kuukautena, joten en tästä takapakista kauheasti kehtaa valittaa. Vielä ainakaan..

Parasta tässä iässä on ehdottomasti se, kuinka paljon tyttö on nykyään vuorovaikutuksessa. Jokainen herääminen alkaa maailman ihanimmalla hymyllä, ja tytön nauru pelastaa pahimmankin päivän ja kuittaa huonoimmankin yön univelat. 



Tytön lempipuuhaa on jokellella kenelle tahansa, joka ehtii häneen tarpeeksi kiinnittää huomiota. Välillä itselle tuleekin järjettömän huono omatunto, kun huomaa koko päivän vain roikottaneensa tyttöä sylissä tai sitterissä esikoisen perässä juostessa. Mutta toisaalta uskon, että niinä hetkinä, jotka tytön kanssa kunnolla vietän, olen paljon enemmän läsnä kuin esikoisen vauva-aikana, kun tuntui ettei mitään muuta tehnytkään kuin yrittänyt saada minuutteja kulumaan päiväunien välillä. Toki silloinkin höpöttelin vauvalle ja ihastelin pieniä hassuja äännähdyksiä, mutta kun sitä teki kahdeksan tuntia joka päivä, huomasi katseen ja ajatusten yhä useammin harhailevan kännykän tai television ruutuun. Sitä ei ole kuopuksen kanssa päässyt vielä tapahtumaan.



Tyttömme oppi tämän kuukauden aikana myös kääntymään ympäri. Viimeinen viikko onkin mennyt käännellessä pakkomielteisesti pyörivää vauvaa takaisin selälleen leikkimatolla, vaunuissa, hoitopöydällä ja öisin unipesässä. Odotan todella kovasti, että tuo toinenkin suunta alkaisi kohta sujumaan, niin saisimme ne yötkin vihdoin taas pyhitettyä nukkumiselle. 

Sitä odotellessa olen hurjan kiitollinen miehen kesäloman sattumisesta juuri tähän neljän kuukauden hulinavaiheeseen!

Kommentit