Onko kahdessa lapsessa kaksinkertainen työ?

Äitiyden aakkoset

Yksi lempibloggaajistani, Iidan matkassa -blogin Iida oli tehnyt postauksen äitiyden aakkosista. Se oli niin hauska idea, että päätin kokeilla millaiset aakkoset omasta äitiydestäni muodostuisi! Tässä lopputulos.


Aikuinen
Minun on vieläkin, 31-vuotiaana, vaikea käsittää olevani aikuinen. En miellä itseäni tarpeeksi oppineeksi ja kokeneeksi, jotta voisin olla täysipainoisesti täysikasvuinen. Äidiksi tulo heilautti aikuis-identiteettiäni vähän ylemmäs, mutta voi olla, että en tule koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan, tuntemaan itseäni täysin aikuiseksi. Ehkä senkin takia, että näytän edelleen lähemmäs teini-ikäiseltä kuin keski-ikäiseltä.😄

Banaanit
Esikoiseni suurta herkkua on kiinteiden alkutaipaleelta asti ollut banaani. Sitä on syöty maistelututista, palasina, banaanipannarina, smoothiessa, muffinseissa ja rahkan seassa. Onneksi poika on sen sortin sarjakakkaaja, ettei banaanin ummettavasta vaikutuksesta ole koskaan joutunut huolehtimaan.

Credit
Olen nyt lomaillut työelämästä kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Siihen on mahtunut noin 12 kuukautta, joiden aikana sain palkkaa vain sen alimman summan, jota kela tästä lomailusta myöntää. Silti luottokorttini on muutamia yksittäisiä kuukausia lukuun ottamatta pysynyt nollilla. Mitenkö tämä on mahdollista? Kun ei kuluta lähes mihinkään ylimääräiseen, ei yllättäen mene rahaakaan kauheasti. 

D-vitamiini
Ihana kamala D-vitamiini. Esikoiselle kokeiltiin ainakin kolmea eri valmistetta ennen kuin löytyi se yksi, joka ei pistänyt vatsaa täysin sekaisin. Nykyään D-vitamiinin (a.k.a. Aamu-apina) ottaminen on yksi päivän kohokohdista. 😄

Erityisherkkyys
Kesti lähes 30 vuotta, ennen kuin tajusin olevani erityisherkkä. Sen oivalluksen johdosta oman sisäisen maailmani ymmärtäminen on helpottunut huomattavasti. Ja nyt, seurattuani esikoiseni taivalta kaksi vuotta, olen aika vakuuttunut, että poikani on tämän ominaisuuteni perinyt. Toivon sydämestäni, että hän tulee arvostamaan herkkyyttään, vaikka ympäröivä maailma ei sitä aina arvostaisikaan.


Facekirppikset
Vaikka olen elänyt viime vuodet säästeliäästi, on yksi riippuvuus, joka on ajoittain vienyt vähän turhan ison palasen palkkapussistani. En vain yksinkertaisesti pysty vastustamaan ihanaa vaatetta, kun sellainen ihan sattumalta puhelimeni näytölle ilmestyy. Tuntuu, että aina on tilaa vielä yhdelle suloiselle tytön tai pojan vaatteelle. Ne ovat niin pieniäkin! Yritän kovasti päästä eroon tästä riippuvuudestani.🙈

Google
Jokaisen äidin pelastus ja painajainen. Itse olen sortunut googlailuun esikoisen vauva-aikana aivan liian usein. Ja nytkin, vaikka olen kuopuksen kohdalla varmempi, ja tiedän, ettei googletus yleensä johda mihinkään hyvään, löydän itseni sieltä säännöllisin väliajoin etsimässä vastausta äitiyden kiperiin ja loputtomiin kysymyksiin.

Herätykset
Olen aina ollut torkuttaja. Työaamuina ajastin kellon aina herättämään parikymmentä minuuttia ennen pakollista heräämisaikaa, jotta sain painaa muutaman kerran torkkua ja jatkaa autuasta untani. Lapsissa ei ole torkutus-nappia, joten olen viimeisen kahden vuoden aikana joutunut opettelemaan salamaherääjäksi. Se ei ole ollut ihan helppoa. 

Imetys
Esikoistani täysimetin lähes puolivuotiaaksi, ja imetystaipaleemme loppui pojan täytettyä vuoden ja kuukauden. Imetys oli minulle todella tärkeä asia, mutta vauvavuoden loputtua huomasin, että itsestäni ei taaperoimettäjäksi ole. Se ei vain tuntunut luontevalta. Nyt taistelen kuopukseni imetyksen jatkumisesta edes sinne puolivuotiaaksi asti, ja olen saanut yllättyä siitä, kuinka tärkeä asia imetyksen onnistuminen itselleni edelleen on.

J-poika
Rakas esikoiseni. Meillä on ollut omat hankaluutemme aivan alusta asti. Hän ei ollut kovinkaan helppo vauva, ja itse olin aivan liian täydellisyyteen pyrkivä äiti. Vähitellen olemme kuitenkin löytäneet itsellemme luontevan tavan olla tässä perheessä. Ja tulen aina rakastamaan esikoistani enemmän kuin olisin ikinä uskonut ketään rakastavani. 



Kirjoittaminen
Kirjoittaminen on aina ollut henkireikäni. Pitkään halusin toimittajaksi, mutta se tuntui liian raadolliselta alalta kaltaiselleni herkkikselle. Mutta edelleen haluaisin kirjoittaa työkseni. Ehkä jonain päivänä vielä kirjoitankin. Mutta sitä odotellessa tämä blogi on toiminut korvaamattomana väylänä saada kirjoittaa omia ajatuksia auki, ja jakaa niitä muiden mahdollisesti samoissa vesissä uiskentelevien kanssa. Jatkaisin tätä, vaikka kukaan ei edes lukisi.😄

Lukeminen
Yhtä paljon kuin rakastan kirjoittamista, rakastan myös lukemista. Tarinat ovat läpi elämäni tarjonneet elämyksiä, opettaneet lukemattomia asioita ja toimineet turvapaikkana, jonne paeta, kun todellinen maailma on käynyt ylivoimaiseksi. Toivon niin paljon, että lapsenikin löytävät sen rikkauden, jonka lukeminen antaa.

Melu
Yksi erityisherkkyyteen liittyvistä ominaisuuksistani on meluherkkyys. Kuormitun ylimääräisistä äänistä helposti, ja tunnen äkilliset kovat äänet usein jopa fyysisenä kipuna. Taaperoarjessa melutaso on lähes jatkuvasti korkealla, ja huomaan selvästi kärsivällisyyteni lyhenevän ylimääräisen melun lisääntyessä. Vielä en ole keksinyt miten pystyisin kestämään melua paremmin. Tai miten saisin taaperon hiljaisemmaksi.😅

Nauru
Nauru ei ole melua. Se on aikalailla ihaninta ääntä, mitä maailmasta löytyy. Varsinkin lasten nauru. Ja vielä enemmän oman lapsen nauru. Se kääntää huonoimmankin päivän hyväksi, sulattaa pahimmatkin riidat ja muistuttaa joka kerta siitä kuinka onnekas on, kun saa olla osallisena oman lapsensa iloon.

Oma aika
Käsite, joka konkretisoituu kunnolla vasta, kun sitä omaa aikaa ei enää ole. Lapsi todella on siinä vieressä koko ajan. Eikä pärjää muutamaa tuntia itksekseen niin kuin koira. Niinpä on keksittävä keinoja, joilla omaa aikaa saisi edes välillä. Edes pieniä hetkiä. Helpoiten näitä hetkiä saa esimerkiksi vessassa (jos kerkeää lukita oven ennen kuin joku on kahvassa kiinni), ruokakaupassa, pysäköidyssä autossa tai roskienvientireissulla. 

Parisuhde
Pelkäsin esikoista odottaessani, mitä parisuhteellemme kävisi. Osaisimmeko enää olla pariskunta, vai olisimmeko vain vanhempia? Pelkoni osoittautui suurimmalta osin turhaksi. Tietysti lapset vievät suuren osan yhteisestä ajastamme, ja välillä huomaan, että on kulunut päiviä ilman että olemme puhuneet toisillemme mistään muusta kuin lapsiin liittyvistä asioista. Mutta sitten tulee niitä päiviä, jolloin muistamme katsoa toisiamme, nauraa yhteisille vitseille ja halata kesken ruoanlaiton. Niiden päivien vuoksi olemme edelleen yhdessä.



Queen
Musiikki on itselleni yhtä terapeuttista kuin lukeminen. Sen kuuntelulla saa ajatukset muualle ja puhtia lenkkipolulle tai siivoamiseen. Ja Queen on aikalailla paras yhtye ikinä. Mieheni ei sitä arvosta yhtään. Jännityksellä odotan, millainen musiikkimaku jälkikasvullemme kehittyy tässä kasarirokin ja ysäridiscon ristitulessa.😂 Luulen kyllä, että kumpikaan vanhemmista ei pääse tuulettamaan voittoa tässä taistossa.

Ryhmä Hau
Pitkään se oli vain joku lastenohjelma, jossa on koiria. Nyt se on aamujemme kohokohta, jota katsotaan yhdessä sohvalla puuron hautuessa. Ja todellakin osaan kaikkien koirien, ja muidenkin hahmojen nimet ulkoa. Niin ja Rekku on paras!😍😄

Suukot
Suukottelen lapsiani (ja koiraani, joskus myös miestäni) kymmeniä kertoja päivässä. Mutta suulle en ikinä (paitsi miestä, joskus koiraakin). Se ei vain tunnu luonnolliselta itselleni. Mutta päälakisuukkoja tulen antamaan niin kauan, että lapset vaativat sen lopettamista. Ja luultavasti sen jälkeenkin.

Taudit
Inhoan tauteja. Flunssat vielä menevät, mutta oksennustauteja kohtaan olen kehittänyt pienimuotoisen fobian. Muinoin mietin jopa, etten voi hankkia lapsia, koska niiltä voi saada vatsataudin. Ja edelleen olen sitä mieltä, että basillit ovat vanhemmuuden inhottavin puoli. Jos joku tietää poppaskonsteja vatsapöpöjen välttämiseen, haluan kuulla niistä heti!

Uhmaikä
Tiesin jo ennen äidiksi tuloa, että tämä tulisi olemaan yksi vaikeimmista asioista, joita lapsi toisi mukanaan. Ja niinhän se on. Taaperomme vasta käynnistelee uhmaansa, mutta silti huomaan menettäväni hermot tuon pienen ihmisen tahdonilmaisuihin aivan liian usein. Jotain mindfullness-taitoja täytyisi opetella ennen kuin uhma iskee kunnolla kotitalouteemme.😅

V-tyttö
Pieni nelikuinen kuopukseni. Olen aina kuvitellut itseni tytön äidiksi. En edes tiedä miksi, mutta niin se vain on. Esikoistani rakastan enemmän kuin elämää itseään, ja on ihana seurata hänen kasvuaan, mutta pakko myöntää, että odotan todella malttamattomasti tämän uusimman tulokkaan kasvua, ja sitä että pääsen tekemään hänen kanssaan niitä tyttöjen juttuja.🤍 



WC
Tuo paikka, joka ennen tarkoitti yksityisyyttä ja rauhaa, on nykyään paikka, johon ei IKINÄ pääse yksin. Mutta vielä en ole tästä ahdistunut. Ehkä sitten kun molemmat lapset tunkevat pieneen vessaan, on aika pitää puheet vessarauhasta. 

Xs
Olen aina ollut pienikokoinen, niin pituudelta kuin ympärysmitaltakin. Ensimmäisen raskauden jälkeen palauduin entisiin mittoihin nopeammin kuin olisin osannut kuvitellakaan, mutta toinen raskaus lyhyen ajan sisällä on jättänyt jälkensä, ja vaikka kuinka yritän olla kehopositiivinen ja toistella itselleni, että kroppani on toimittanut maailmaan kaksi lasta, en voi olla välittämättä ainakin ihan vähäsen siitä, että en tällä hetkellä mahdu kaikkiin viime kesän vaatteisiini.

Ystävät
Ilman ystäviäni en olisi luultavasti selvinnyt näinkään pitkälle äitiydessä. Se tuki, jonka olen heiltä saanut, on parempaa kuin mikään neuvolakäynti tai netistä kalastettu kasvatusneuvo. Ystävät tekevät äitiydestä tuhat kertaa hauskempaa ja mielenkiintoisempaa.🤍

Zumba 
Liikunta on ollut tärkeä osa elämääni niin kauan kuin muistan. Tanssisali, lenkkipolut ja kuntosalit ovat toimineet korvaamattomina rentoutuspaikkoina, mutta molemmat raskaudet ovat laittaneet liikkumisen tauolle, joten nyt odotan todella kovasti pääsemistä takaisin rakkaiden harrastusten pariin.

Åland
Olen kova suunnittelemaan, mutta huono toteuttamaan. Esimerkiksi Ahvenanmaalle olen suunnitellut matkaa joka ikinen kesä viimeiset kymmenen vuotta. Sinne olisi ihana mennä myös lasten kanssa. Mutta ehkä ensi kesänä. Tai sitä seuraavana. 

Äitiys
Äitiys on jotain, mitä tulen opettelemaan lopun elämääni. En usko ikinä olevani valmis äiti. Mutta uskon, että kaikista ärsyyntymisistä, väsymyksestä, murheista ja harmaista hiuksista huolimatta tulen lopun elämääni olemaan sitä mieltä, että tämä on kaiken sen arvoista.🤍

Öitä pöitä
Taaperomme iltasadun viimeisen sivun viimeinen lause. Siihen olemme lopettaneet päivämme jo ainakin puoli vuotta. Välillä mietin, että olisiko aika vaihtaa kirjaa. Mutta toisaalta miksi vaihtaa jotakin, mikä toimii?


Onnittelut taas teille, jotka kahlasitte tekstin loppuun saakka! Aakkosia tehdessä tuli mietittyä monia äitiyden puolia, joita en ehkä muuten olisi tullut edes ajatelleeksi. Suosittelen siis kokeilemaan, millaiset aakkoset sinun äitiydestäsi muodostuisi!


Kommentit