Onko kahdessa lapsessa kaksinkertainen työ?

Vertaistuen merkitys lapsiperheille

Opiskellessani sairaanhoitajaksi, minulle tuli yllätyksenä kuinka paljon vertaistukea käytetään hoitomuotona niin psykiatrian kuin somatiikankin puolella. Terveydenhoitoalan ammattilaiset ovat toki avainasemassa sairauksia hoidettaessa, mutta monien tutkimusten mukaan esimerkiksi psykiatrian puolella masentuneet, syömishäiriöiset ja erilaisista ahdistuneisuushäiriöistä kärsivät kokevat vertaistuen merkityksen vähintään yhtä tärkeäksi kuin ammattiavun. Somaattisella puolella vertaistuen merkityksestä puolestaan kertovat jo ne lukemattomat järjestöt, joita löytyy esimerkiksi eri syöpiä sairastaville, hiv-positiivisille, reumaatikoille, astmaatikoille ja lähestulkoon mistä tahansa arkielämään vaikuttavasta sairaudesta kärsiville. 

Näitä vertaistukea tarjoavia ihmisiä kutsutaan kokemusasiantuntijoiksi. He ovat siis tavallisia ihmisiä, jotka ovat kokeneet taistelun tai parhaillaan taistelevat samanlaisten haasteiden kanssa. Ja heidän sanomisillaan ja esimerkillään on uskomattoman suuri voima, erityisesti ihmisille, jotka ovat vasta aloittamassa kamppailuaan. He antavat sellaista toivoa, motivaatiota, rohkeutta ja ymmärrystä, jota terveydenhoitoalan ammattilaiset eivät mitenkään pysty antamaan, kaikesta teoriapohjastaan huolimatta.

Olin jo opiskeluaikana vaikuttunut siitä, kuinka merkittäviä nämä kohtaamiset kokemusasiantuntijoiden kanssa olivat. Vaikka kävin kuuntelemassa heitä opiskelijan tai ammattilaisen roolissa, enkä itse samasta sairaudesta kärsivänä, tunsin ymmärtäväni kyseistä sairautta hurjan paljon paremmin kuultuani kokemuksia sen kanssa kamppailleelta. 


Ja kun minusta kesäkuussa 2018 tuli äiti, ymmärsin pian, että samanlaista vertaistukea ja kokemusasiantuntijuutta kaipasi, vaikkei tilanteessani ollutkaan kyse mistään sairaudesta (vaikka univelan määrä saikin ajoittain tuntemaan itsensä sairaammaksi kuin ikinä aiemmin). Vanhemmaksi tulo on niin järisyttävä ja koko elämän ylösalaisin kääntävä äkillinen tapahtuma, että se voidaan mielestäni hyvin luokitella, ja kirjallisuuden perusteella luokitellaankin tietynlaiseksi kriisitilaksi, kehityskriisiksi. Ei siis ihme, että monet tuoreet vanhemmat hakeutuvat vauva.fi -sivustoille ja ruuhkauttavat Googlen hakukoneen. He etsivät vertaistukea. 

Valitettavasti netin syövereistä on todella hankala seuloa asiallista tukea täysin asiattomasta ja jopa vahingollisesta neuvonannosta. Pahimmassa tapauksessa väsynyt ja huolestunut vanhempi löytää itsensä vastaanottamasta syytöksiä siitä, kuinka hän pilaa lapsensa tekemällä niin tai näin, tai kuinka hänellä ei ole mitään oikeutta valittaa, kun on ihmisiä, joilla menee vielä paljon huonommin. 

Mistä siis etsiä asiallista vertaistukea vanhemmuuteen? Google ei oikeasti ole yhtään pöllömpi paikka aloittaa, sillä netistä löytyy kuran lisäksi paljon hyvääkin. Perheaiheiset blogit tarjoavat matalan kynnyksen vertaistukea, ja perheblogien todella runsas tarjonta kertookin siitä, kuinka tärkeää tässä elämänvaiheessa on saada sekä jakaa että vastaanottaa kokemuksia samojen kamppailujen kanssa painivien kanssa. 

Toinen matalan kynnyksen paikka on oman kokemukseni mukaan erilaiset vauvakerhot, joita esimerkiksi avoimet päiväkodit ja seurakunnat järjestävät. Vaikken itse ole erityisen ekstrovertti ihminen, enkä nauti tilanteista, joissa olen vieraiden ihmisten ympäröimänä, löysin itseni vauvavuonna odottamasta näitä tapaamisia kuin kuuta nousevaa. Sen lisäksi, että vauvani oli usein hetken aikaa tyytyväisempi kuin kotona koskaan (ilmeisesti koska sai ihmetellä muita pötkylöitä lähietäisyydeltä), sain itse todella paljon voimaa kuullessani, että toisellakin äidillä oli hankaluuksia saada vauvaansa nukkumaan tai kestää vauvan itkua. Toimimme ryhmässä toisillemme kokemusasiantuntijoina, vaikka olimme kaikki loppujen lopuksi yhtä pihalla siitä, miten tästä selvittäisiin. Tärkeintä oli tietää, ettei ole yksin ajatustensa ja huoliensa kanssa. 
Tämän kaltaiset kokoontumiset ovat tällä hetkellä saavuttamattomissa, mutta kunhan voitamme tämän koko maailmaa ravistelevan koettelemuksen, on taas aika kokoontua yhteen. Siihen asti monet vertaistukijat, tutut ja tuntemattomat, löytyvät virtuaalisiakin polkuja pitkin.

Yritetään siis muistaa, kuinka suuri voima ja vastuu meillä vanhemmilla on toistemme tukemisessa. Uskon, että yhteisvoimin saamme kasvatettua paljon täysjärkisempiä jälkeläisiä, ja säästymme hyvässä lykyssä samalla itsekin suuremmilta loppuunpalamisilta. ❤️

——————————
Blogiviidakosta voi olla hankala löytää sellaista kirjoittajaa, joka tuntuu ymmärtävän juuri sinun ajatuksiasi. Yksi hyvä osoite, jossa kannattaa piipahtaa vertaistukea metsästäessään on http://www.tukeavanhemmille.fi/blogit. Sieltä löytyy kasa blogeja, joita kirjoittavat lapsiperheiden auttamisen ammattilaiset sekä vertaistukea jakavat toimijat.

Seurakuntien ja avointen päiväkotien lisäksi ainakin Mannerheimin lastensuojeluliitto järjestää vertaisryhmiä erilaisissa vaiheissa eläville lapsiperheille ympäri Suomen.

Kommentit