Ne huonot äidit

Juttelin eräänä päivänä ystäväni (äiti-ihminen) kanssa. Hän kertoi oman ystävänsä (äiti-ihminen) saaneen osakseen vihaisia katseita ratikassa heijatessaan toisella kädellään vaunuja, joissa hänen vauvansa nukkui, ja selatessaan vapaalla kädellään huolettomasti puhelintaan. On sanomattakin selvää, että kyseessä oli kamala synti, joka sai ympärillä silmiään pyörittelevät paremmintietäjät tekemään salamannopean päätelmän, että siinäpä oli HUONO ÄITI.

Jostain ihmeen syystä lapsen saaminen tuntuu tarkoittavan samaa kuin itsensä paljastaminen ilman rihman kiertämää keskellä ruuhkaista Rautatientoria. Se antaa kanssakulkijoille automaattisen ja kyseenalaistamattoman oikeuden arvostella ja tuomita tämän ihmisen käyttäytyminen, valinnat ja tapa olla olemassa. Haluaisin kovasti tietää kuka, missä ja milloin on päättänyt, että aikuisten ihmisten on hyväksyttävää hyökätä toistensa kurkkuihin kuin sekopäiset hyeenat, kun on kyse vanhemmuudesta tai mistä tahansa siihen liittyvästä.

Ajojahti alkaa heti plussauksen jälkeen, erehtyessäsi paljastamaan ympäristölle tiineytesi. Yhtäkkiä täysin ventovieraat ihmiset kertovat sinulle, miten sinun tulisi tästä elämäsi merkittävimmästä tehtävästä selvitä. Ethän vain syö pastöroimattomia tuotteita, lakua tai maksalaatikkoa, altista itseäsi passiiviselle tupakoinnille tai kynttilän savulle, urheile liikaa tai liian vähän, tee suurta numeroa raskaudestasi tai pidä sitä itsestäänselvyytenä. Ja voi luoja paratkoon, jos sinyt nähdään maha pystyssä terassilla tai muussa alkoholin tarjoiluun erikoistuneessa paikassa! Silloin sinulla ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin maistattaa alkoholiton sidukkasi joka ikisellä paikallaolijalla, sillä muutenhan olet automaattisesti HUONO ÄITI.

Sen lisäksi, että saat päivittäin kuulla noin viidestäkymmenestä lähteestä, miten sinun tulisi tässä siunatussa tilassa toimia, sinulle kerrotaan myös (halusit tai yleensä et) miten sinun tulisi tuntea. Raskausaika on nimittäin ainutlaatuinen ajanjakso naisen elämässä, sen aikana kasvat valmiiksi täydelliseksi äidiksi ja nautit tietysti joka ikisestä hetkestä, vaikka pahoinvointi, ummetus, närästys, turvotus, liitoskivut, lonkkakivut, selkäkivut ja mielialanvaihtelut olisivat syöstä sinut järjiltäsi. Ulospäin sinun kuuluu yksinkertaisesti hehkua, pyöristyä kauniisti (ei siis lihota) ja muistaa ottaa jokainen onnittelu ja vatsanalueen luvaton kouriminen vastaan nöyrällä kiitoksella ja niiauksella. Äläkä missään nimessä mene ääneen sanomaan, että vähän pelottaa mitä tästä äitiydestä tulee ja miten oman elämäni käy. Sillä ethän halua olla HUONO ÄITI.

Raskausajassa on sentään se hyvä puoli, että se kestää suhteellisen lyhyen aikaa, ja pystyt mahdollisesti suuren osan ajasta peittämään siunatun tilasi tuntemattomilta. Mutta sillä hetkellä, kun lapsi siirtyy vatsasi ulkopuolelle, olet auttamattomasti paljastunut. Sen jälkeen et ole turvassa enää keneltäkään, ainakaan seuraavaan seitsemään vuoteen (kouluikäinen lapsi ei ehkä jatkuvasti kulje mukanasi, ja voit ajoittain teeskennellä tuntemattomille, ettei sinulla mitään lapsia edes ole).

Äiti-leiman saatuasi kaikki mitä julkisesti teet, tullaan tuomitsemaan. Oikeasti kaikki. Aina löytyy nimittäin vähintään yksi hyeena, jonka ajatusmaailma poikkeaa omastasi, ja kun hän on haistanut sinut, on turha yrittää paeta. Vaikka lopettaisit vastenmielisen toimintasi sillä sekunnilla, on sinut jo nähty, ja todettu HUONOKSI ÄIDIKSI.

Kannattaa siis välttää ainakin seuraavanlaisia toimintoja kulkiessasi yleisellä paikalla lapsen kera: imettäminen tai pulloruokinta, lapsen puhuttelu lässyttävällä tai liian aikuismaisella äänellä, tutin antaminen hereillä olevalle pienokaiselle, soseiden tai sormiruoan syöttäminen, pikaruoan antaminen lapselle tai nauttiminen itse, kiukuttelevan lapsen rauhoittaminen ääntä korottamalla, lahjomalla tai uhkailemalla, kiukuttelevan lapsen rauhoittamisessa epäonnistuminen, puhelimen vilkaisu missä tahansa tilanteessa, puhelimen tai tabletin antaminen lapselle missä tahansa tilanteessa, omalle ystävälle juttelu, lapsen pukeminen käytetyn näköisiin tai merkkivaatteisiin, ja pahimpana kaikista oman viilipyttymäisen olemuksen herpaantuminen hetkeksikään. Nämä kaikki, ja lukemattomat muut toiminnot johtavat suoraa väylää siihen päätelmään, että olet yksinkertaisesti HUONO ÄITI.

Huono äiti antaa lapsen maata hiekassa vaatteet päällä

Tähän päivään mennessä en ole keksinyt äitinä olemisen tyyliä, joka ei automaattisesti johtaisi huonoon äitiyteen. Se on erikoista ja surullista, ja kertoo mielestäni ennen kaikkea yhteiskunnasta, jossa elämme. Mutta jos emme pysty muuttamaan ihmisten sisäsyntyistä tarvetta tuomita kanssaeläjiä, mielestäni ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on päättää, että olemme kaikki omalla tavallamme HUONOJA ÄITEJÄ. Ja kantaa sitä leimaa ylpeydellä!