Lupasin palata erityisherkkyys -aiheeseen vielä kerran,
tarkoituksenani tehdä selkeä tiivistelmä siitä, miten voimme tukea
erityisherkkiä lapsia tässä maailmassa, joka on monelta osin rakennettu
kovempien arvojen varaan. Luettuani nyt Elaine Aronin Erityisherkkä
lapsi -teoksen kannesta kanteen, tajusin kuitenkin, etten millään saa
tiivistettyä kaikkia niitä hienoja neuvoja järkeväksi kokonaisuudeksi (jota
kukaan jaksaisi alusta loppuun lukea). Päädyin siis rajaamaan postauksen pieniin
lapsiin (lähinnä koska oma erityisherkkäni on tällä hetkellä taaperoikäinen)
ja pyrin löytämään ne neuvot, jotka sopivat mahdollisimman moneen tilanteeseen.
Jos aihe kuitenkin kiinnostaa vielä, löytyy mainitsemastani kirjasta spesifejä
neuvoja lähestulkoon kaikkiin arjen tilanteisiin ja ongelmiin, joita lapsen
kanssa (vauvasta teini-ikään) saattaa vastaan tupsahtaa.
Kuten edellisessä
postauksessakin mainitsin, erityisherkkyys
ei missään nimessä ole virhe, joka täytyy kitkeä lapsesta pois. Se on
ominaisuus, johon panostamalla lapsesta parhaimmillaan (
ja hiukan myös hyvällä
tuurilla) kasvaa todella empaattinen, tasapainoinen, rikkaan tunne-elämän
sekä hyvät ihmissuhdetaidot omaava ja monella elämänalueella menestynyt
aikuinen. Tämä kuitenkin edellyttää, että lapsi saa kasvaa hänet hyväksyvässä
ja sopivasti tukevassa ympäristössä, jossa aikuiset ymmärtävät niitä mahdollisia
ongelmakohtia, joita erityisherkkyys tuo mukanaan.
Pienten erityisherkkien ollessa kyseessä, nämä ongelmakohdat
liittyvät useimmiten muutoksista selviytymiseen, ylikuormittumiseen sekä
voimakkaiden tunteiden käsittelyyn. Käyn alla läpi vinkkejä, joita olen
löytänyt näistä tilanteista ehjin nahoin selviämiseen.
MUUTOSTILANTEISSA (näihin luetaan sekä uudet olosuhteet
että siirtymätilanteet)
- Muista, että muutokset voivat olla lapselle todella
hankalia. Hän ei siis kiukuttele uudenlaista ruokaa, rutiininmuutosta tai harrastusryhmää
vastaan ilkeyttään. Yritä siis (omasta turhautumisesta huolimatta)
osoittaa lapselle myötätuntoa ja luottaa siihen, että hän kykenee näihin
asioihin, kun on siihen valmis. ÄLÄ sorru muiden painostuksesta painostamaan
lastasi.
- Yritä toteuttaa muutokset mahdollisimman
pehmeästi ja asteittain. Ja yksi muutos kerrallaan.
- Pyri huolehtimaan, että muutostilanteissa lapsi
voi lähtökohtaisesti hyvin, eli on terve, kylläinen ja levännyt. Erityisherkät
reagoivat kaikkiin näihinkin epämukavuuksiin yleensä muita voimakkaammin.
- Valmistele lasta muutoksiin (ennakointi!)
ja anna mahdollisuuksien mukaan lapsen päättää muutokseen liittyen pienistä
asioista.
- Valitse taistelusi. Jos muutokset tai siirtymätilanteet
ovat todella vaikeita, ei ole ollenkaan väärin yrittää pitää niitä minimissä
pienen lapsen kohdalla. Väistämättömiä muutostilanteita tulee aivan varmasti
eteen tarpeeksi harjoittelun kannalta (ellette muuta erämökkiin ja eristäydy
kokonaan ympäröivästä maailmasta).
YLIKUORMITUKSEN UHATESSA (usein liian monista ärsykkeistä,
muutoksista tai jännityksestä johtuen)
- Yritä tunnistaa ylikuormittumisen varhaiset
merkit (esim. kiihtyminen, lukkiutuminen, ärtyminen, itkuisuus, vastaan hangoittelu)
ja puuttua niihin heti.
- Pyri tarjoamaan lapselle lepohetki, mieluiten
hiljaisessa ja ärsykkeettömässä (mahdollisimman vähän ääniä, hajuja, valoja,
ihmisiä) tilassa.
- Ennakoi. Jos tiedät, että lapsella on myöhemmin
päivällä ohjelmaa, jossa hän kohtaa paljon ärsykkeitä, pyri pitämään alkupäivä
mahdollisimman rauhallisena ja ärsykkeettömänä.
VOIMAKKAIDEN TUNTEIDEN KUOHUESSA YLI (yleensä
ylikuormittumisen seurauksena)
- Yritä pysyä itse rauhallisena, sillä
erityisherkkä lapsi reagoi voimakkaasti myös hoitajansa tunnetiloihin (been
there, done that).
- Koita saada yhteys lapseen koskettamalla
hellästi, puhumalla rauhallisesti ja sanoittamalla tämän tunnetilaa
tuomitsematta sitä.
- Pysy lapsen kanssa samalla puolella äläkä turhaan
rankaise pientä raivopäätä. Erityisherkät lapset ovat yleensä korostetun
tietoisia siitä, mikä on oikein ja väärin, ja tuntevat huonoa omatuntoa
aiheutettuaan läheisilleen mielipahaa. Eniten lasta hyödyttää, kun tunteiden
tasaannuttua mietitään yhdessä, miten seuraavalla kerralla vastaava tilanne
voitaisiin hoitaa.
Näiden vinkkivitosten lisäksi haluan korostaa vielä muutamaa
mielestäni todella tärkeää asiaa erityisherkän lapsen kasvattamisessa.
- Pyri mahdollistamaan lapselle mahdollisimman
monet onnistumisen kokemukset. Omien vahvuuksien löytyminen on erityisen
tärkeää erityisherkälle, joka ei välttämättä loista niissä asioissa, joita valtavirta
arvostaa. Mahdollisten epäonnistumisten koittaessa voi yhdessä muistella niitä
asioita, joissa lapsi on onnistunut.
- Älä määrittele lasta herkäksi, ujoksi tai
araksi. Puhu mieluummin vaikka siitä, kuinka tarkka hän on. Käytä positiivisia
kuvauksia puhuessasi lapsesi kanssa tämän herkkyydestä.
- Unohda jäykät rajat ja ole valmis joustamaan
joistain periaatteistasi. Pyri lapsen kehitystason huomioon ottaen miettimään
yhdessä kompromisseja vaikeille asioille, niin selviätte kaikki rutkasti
helpommalla.
- Ja tärkeimpänä: Muista, että jokainen erityisherkkä
on omanlaisensa ihminen omanlaisine tarpeineen, eli älä ota kirjaimellisesti
mitään näistä ohjeista.
Noniin, nyt lupaan hiljentyä tämän asian tiimoilta. Ainakin
toistaiseksi. Kysyä ja kommentoida saa toki enemmän kuin mieluusti.
Erityisen ihanaa viikonloppua kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti