Vauvavuoden opetukset OSA 3

Vauvavuoden puoliväli on nyt ylitetty, ja uusia opetuksia on näihin lähes seitsemään kuukauteen mahtunut niin paljon, etten varmasti edes muista kaikkea oppimaani (koska univelka ja imetysaivot). Vauvani edesottamuksista päätellen myös vaikuttaa, että seuraava puolikas ei tule olemaan yhtään hiljaisempi tällä opin tiellä. Tämäkin vuosi kulukoon siis ihmetellessä, yrittäessä, erehtyessä ja toivon mukaan myös asioita oppiessa. Yritän jatkossakin jakaa teille havaintojani jollain tapaa ymmärrettävässä muodossa. Mutta sitä odotellessa, tässä vielä vuoden 2018 viimeiset havaintoni.

ITKU

Kuvittelin, että oppisin oikeasti (kuulemieni lupausten mukaisesti) vähitellen ymmärtämään lapseni itkun erinäisiä syitä. Että tietäisin millainen itku tarkoittaa nälkää, millainen väsymystä ja millainen kakkaa housuissa. Mutta vaikka harjoitusta on kertynyt jo yli puoli vuotta päivittäisiä itkuja, joudun myöntämään arvailevani itkujen syitä useita kertoja päivässä (ja yössä). Poissulkumenetelmä on edelleen kovassa käytössä ja tuottaa joskus tulostakin, mutta usein joudumme mieheni kanssa tyytymään pohjattomiin spekulaatioihin siitä, kiukuttiko vauvaa nyt ikenien kutina, vatsavaivat, väsymys vai kenties yleinen ketutus. Monesti päädymme viimeiseen vaihtoehtoon.

RAHANMENO

Muistan joskus miettineeni, miten vanhemmat raaskivat käyttää kaikki rahansa lapsiinsa. Ja miten itse ikinä pystyisin siihen, itsekäs ihminen kun olen? Nyt tiedän vastauksen tähän mieltäni pitkään askarruttaneeseen kysymykseen. Vanhemmat ilmeisesti nauttivat rahan kuluttamisesta lapsiinsa. Ihan niin kuin ovat ennen nauttineet rahan kuluttamisesta itseensä. Sillä mikä voisi olla ihanampaa kuin pukea vauvallensa maailman suloisin (ja ylihintaisin) oloasu? Tai seurata lastaan, joka silmät loistaen tutkii uutta hienoa leluaan. Samaan aikaan huomaan itse kulkevani ties monetta kuukautta putkeen samoissa kuluneissa imetystopeissa, kauhtuneissa villatakeissa ja legginseissä, joita (vastoin kaikkia aiempia periaatteitani) kutsun nykyään ihan vain housuiksi. Enkä tiedä pitäisikö tästä kehityksestä olla iloinen vai todella masentunut. 

Money money money

IKUINEN MYSTEERI

Isoimmaksi opiksi tämän puolivuotisen aikana on ehdottomasti noussut se fakta, että mitä ikinä tapahtuukaan, et koskaan voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Vauvat ovat kaikesta tutkitusta tiedosta huolimatta aikamoisia mysteereitä, jotka vieläpä kehittyvät niin hurjaa vauhtia, että perässä pysymisessä riittää ihan oikeasti haastetta. Juuri kun luulet päässeesi jyvälle vauvasi mieltymyksistä, taidoista tai rytmistä, on seuraavana päivänä taas täysin uudet kuviot. Etkä edes tiedä, ovatko nämä kuviot tulleet jäädäkseen, vai palataanko pian taas edellisiin kuvioihin. Tai sitä edellisiin. Kaiken tämän lisäksi vauvat tuppaavat (kuten me ihmiset yleensäkin) olemaan yksilöitä. On siis täysin turhaa verrata omaa nyyttiään naapurin, ystävän tai julkisuuden henkilön vastaavaan tapaukseen ja olettaa, että omasi toimisi tai kehittyisi edes suurin piirtein samalla tavalla. Helpoimmalla pääsee, kun keskittyy seuraamaan vain oman jälkeläisenä edesottamuksia. Ja toki tarkistamaan asiantuntijoilta (ei naapurilta tai edes ystävältä), jos jokin asia todella mietityttää.

Näiden mietteiden myötä toivotan kaikille onnellista ja opettavaista vuotta 2019. Toivottavasti yhteinen matkamme jatkuu tänäkin vuonna. :)