Vauvavuoden opetukset OSA 1


En tiedä muista ensiodottajista, mutta itse hyödynsin yhteiskuntamme jalosti myöntämän äitiyslomapätkän ennen lapsen syntymää valmistautumalla tulevan vauvavuoden koitoksiin. Luin useita kymmeniä artikkeleita vauvan hoidosta, äitiydestä, kiintymyksen muodostumisesta, mahdollisista sudenkuopista ja kaikesta siitä, mitä voisi olla odotettavissa vauvan ilmestyttyä maailmaamme. Ja tietoahan löytyi, kuten sitä kiitos Internetin ihmeellisen maailman nykyään löytyy loputtomasti lähes mistä tahansa aiheesta. Luin toki myös perinteisempiä lähteitä, kuten kevyen 300-sivuisen suomalaisen vauvakirjan kannesta kanteen. Unohtamatta tietenkään erilaisia kasvatusoppaita, osa ammattilaisten ja osa vertaisäitien kirjoittamia.

Ehkä jo rivien välistä päättelittekin, mutta olen siis todella taitava valmistautumaan asioihin. Ja kun olen valmistautunut, odotan kaiken sujuvan ilman yllätyksiä. Usein niin tapahtuukin. Mutta viimeinen kuukausi on opettanut minulle yhden todella tärkeä asian; 
Mikään ei ole niin varmaa kuin vauva-ajan yllätyksellisyys. 
Vaikka kuinka valmistautuisi.

Siksi päätin muiden valmistautujien iloksi (tai rasitukseksi) kirjoittaa ylös niitä asioita, joihin en kaikesta valmistautumisestani huolimatta osannut varautua. Asioita, joita pieni poikani minulle on kantapään kautta opettanut. Luultavasti nämä eivät ole niitä asioita, joita sinun vauvasi sinulle tulee opettamaan. Mutta hyvässä lykyssä joukosta löytyy edes yksi asia, jota ei kaikissa niissä sadoissa muissa lähteissä ole vielä tullut vastaan. Jos niin käy, tunnen onnistuneeni tehtävässäni! Jos ei, olen ainakin todistanut sen, ettei äitiysloman alkua kannata tuhlata turhanpäiväiseen valmistautumiseen. Mieluummin kannattaisikin ehkä keskittyä omaan itseensä, viimeistä kertaa vähään (tai pitkään) aikaan.


Tässä teille siis kaikesta huolimatta vauva-ajan mullistavia opetuksia poikani ensimmäiseltä elinkuukaudelta (jatkoa seuraa varmasti):

1. Tulet viettämään sängyssä ison osan vuorokaudesta, mutta nukut vain puolet siitä tuntimäärästä mitä ennen nukuit. Sen sijaan todennäköisesti istut useita tunteja puoli-istuvassa asennossa vauva rinnalla ja yrität olla osumatta häneen nuokahtelevalla pääkopallasi.

2. Jollakin ihmeen kaupalla tulet pärjäämään näillä neljän tunnin yöunilla, vaikka vielä kuukausi sitten menetit täysin toimintakykysi, jos nukuit useampana yönä peräkkäin alle seitsemän tuntia.

3. Paljon puhutut hormonit eivät kuitenkaan auta siihen kuinka väsynyt olet yöllä puolenyön jälkeen yrittäessäsi hyssyttää, imettää, pomputtaa ja heijata yöeläjä-vauvaasi uneen.

4. Aivan kuten synnytyksen kauheuden unohtaa heti suorituksen jälkeen, myös edellisyön valvomisen kauhut ovat unohtuneet seuraavana päivänä, kun neuvolatäti tai kuka tahansa muu kysyy miten teillä sujuu. Tai sitten et vain jaksa seikkaperäisesti selostaa kuinka edellisyö oli taas vähintään yhtä vaikea kuin sitä edellinen. Vai oliko toissayö sittenkin yksi niistä hyvistä? Vai oliko se viime viikolla?

5. Vauvat eivät nuku 16-22 tuntia vuorokaudessa. Ne nukkuvat kaikkea muutaman tunnin ja kokovuorokausiunen välissä. Eikä sama vauva nuku joka päivä samaa tuntimäärää. Seuraavan päivän menojen suunnittelu vauvan ”päiväunien” mukaan on siis täysin yhtä tyhjän kanssa. Parempi yrittää elää hetkessä niin välttyy monilta pettymyksiltä. Hyvässä lykyssä saattaa joskus jopa iloisesti yllättyä!
Hätä (päiväunitarve) ei lue lakia - eikä paikkaa. 

Ensimmäisen kuukauden oppini liittyivätkin näköjään kaikki nukkumiseen. Mitähän siitä voi päätellä. Ainakin sen, että toisin kuin vauvani, minä tarvitsen unta. Luulin sen menevän toisin päin. Ja sen, että varastoon nukkuminen ennen lapsen syntymää on täyttä potaskaa. Uni ei kerry varastoon. Univelka kertyy.

Jään innolla odottamaan seuraavan kuukauden oppeja, jotka toivottavasti liittyvät muuhunkin kuin uneen ja sen puutteeseen.

Ainiin, vielä yksi oppi! Tärkeä sellainen. Kun valitat jostakin vauvaasi liittyen, asia luultavasti kääntyy päälaelleen. Kun taas sorrut ääneen kiittämään jonkin asian sujumista, sekin kääntyy päälaelleen. Älkää siis arkailko valittamisen kanssa, sillä voi olla, että vauvanne kuulee teidät ja päättää ihan piruuttaan alkaa toimimaan eri tavalla.

Kommentit