Vauvasta taitava nukkuja - päiväunet ja päivärytmi

Päätin kirjoittaa tästä aiheesta jo nyt, vaikka oma prosessimme päivärytmin, ja oikeanlaisten päiväunien löytämisessä on vielä pahasti kesken. Päivärytmin muodostumisesta ja päiväunien pituuksien merkityksestä liikkuu niin paljon erilaista tietoa, että ajattelin kiinnostuneille kertoa, miten Laura Anderssonin Voit nukkua -teoksessa näitä tekijöitä perustellaan yhtenäisten yöunien kannalta. Andersson on kirjaansa varten haastatellut mm. unikonsultti Liisa Niskakangasta sekä lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilää, joten ihan mututuntumaan kirjan neuvot eivät perustu.

Riippumattopäikkärit kesältä 2018

Lähtöajatus on, että päiväuniin kannattaa kiinnittää huomiota jo varhain, vaikka alkuviikkoina tuntuisikin, että vauva ei paljon muuta teekään kuin nuku milloin missäkin. Tuo alun vaihe ei yleensä kestä kovinkaan kauaa, eikä ainakaan sinne kolmen kuukauden ikään, jota yleisesti pidetään ensimmäisenä mahdollisuutena muodostaa jonkinlaista rytmiä vauvalle. Jos vauva nukkuu miten sattuu ja missä sattuu ensimmäiset kolme kuukautta, on rytmin löytyminen kuin taikaiskusta todella hankalaa. Kannattaa siis panostaa tähänkin taitoon hyvissä ajoin, jolloin sekä vanhemmat että vauva pääsevät (ainakin omasta mielestäni) helpommalla.

Yksi tärkeä fakta, joka oleellisesti liittyy päivärytmiin on se, että vauvan täytyy saada nukkua päivällä tarpeeksi, jotta hän jaksaa nukkua yöllä. Vielä toisenkin vauvani kohdalla tuo tuntuu niin täysin käsittämättömältä logiikalta, että huomaan välillä ajattelevani huonounisen päivän jälkeen, että riittääpähän sitten ainakin yöhön unta. Mutta eihän se koskaan niin mene. Yliväsynyt vauva jää yönkin ajaksi ylikierroksille, eikä välttämättä pääse syvään uneen laisinkaan. Jos siis haluat tästä postauksesta muistaa yhden asian, muista että UNI RUOKKII UNTA. Piste.

Mutta jottei asia mene liian yksinkertaisesti, ei päiväuniakaan saa nukkua ihan niin paljon kuin vauva ehkä haluaisi. Liisa Niskakankaan mukaan pienellä vauvalla päiväunet saisivat olla maksimissaan kolmen tunnin mittaiset. Jos vauva nukkuu liian pitkään keskeytyksetöntä unta päivällä, ei sen tarvetta riitä välttämättä yöhön. Ja on muistettava että vastasyntyneet eivät osaa luonnostaan erottaa päivää ja yötä, eli liian pitkien päiväunien kanssa saattaa oikeasti käydä niin, että vauva elää täysin päinvastaisessa rytmissä muun perheen (ja aikalailla koko väestön) kanssa. 

Mielestäni kolme tuntia yhtämittaista unta päivällä on hurja määrä, mutta se johtuu luultavasti siitä, että esikoinen ei pikkuvauva-aikana koskaan nukkunut 1,5 tuntia pidempään. Tämä uusi tapaus sen sijaan tuntuu nauttivan aamupäikkäreistään vaunuissa niin kovasti, että olen jo muutaman kerran tuijotellut kelloa kolmen tunnin maagisen rajan lähestyessä uhkaavasti. Mutta tähän mennessä vauva on kuullut äidin stressaantuneet ajatukset ja herännyt itse juuri kolmen tunnin kohdalla. Vielä en siis osaa sanoa miltä tuntuu herättää vauva kesken unien. Mutta kuulemma ne eivät mene siitä rikki, tai lopeta kostoksi nukkumista kokonaan.

Liian pitkien päiväunien välttämisen ja tarpeellisen päiväunimäärän saavuttamisen ohella olisi hyvä alkaa jo ajoissa pyrkiä siihen, että päiväunet olisivat suunnilleen samanpituisia joka päivä. Samanpituisina toistuvat päiväunet nimittäin auttavat säännöllisen päivärytmin muodostamisessa, mikä puolestaan tukee yhtenäisten yöunien edistämistä. Päiväunien ei siis tarvitse olla keskenään samanpituisia, mutta olisi hyvä, että ensimmäiset, toiset ja kolmannet unet alkaisivat joka päivä suunnilleen samaan aikaan. 

Nyt kun itselläni on kierroksessa toinen vauva, tuntuu  päivärytmin suunnittelu erityisen tärkeältä, sillä esikoisen viedessä äidin keskittymisen noin 90% päivästä, huomaan välillä, että vauva onkin nukkunut siinä häsellyksessä vain alle puolen tunnin tehotorkkuja milloin missäkin, eikä varmasti ole saanut tavoiteltua päiväunimääräänsä täyteen. Esikoisten kohdalla puolestaan ymmärrän, että tuntuu helpommalta ja monin tavoin mukavammalta mennä ilman sen kummempia rytmejä niin kauan kuin se näyttää vauvalle sopivan. Mutta kuten sanottua, rytmit eivät yhdessä yössä muodostu, eli itsensäkin takia kannattaa jossain vaiheessa ennen kolmea kuukautta uhrata muutama ajatus sille, millainen rytmi tukisi omaa vauvaa.

Esikoisen tyylinäyte päiväunista, jotka eivät tukeneet päivärytmiä, eivätkä yöunia. Mutta se oli silloin.

Päivärytmiä kannattaa alkaa rakentamaan seuraamalla jonkin aikaa vauvan omaa luonnollista rytmiä, eli sitä mihin aikoihin hän näyttää olevan väsynyt ja kuinka pitkään hän yleensä nukkuu missäkin vaiheessa päivää. Näihin tietoihin perustuen voi sitten suunnitella vauvalle päivärytmin, joka sopisi sekä vauvan omaan rytmiin että perheen muihin aikatauluihin. Ja tätä kaikkea ei siis tarvitse tehdä yhdessä yössä. Kunhan vähitellen vauvaa kuunnellen ja kunnioittaen tuupitaan häntä oikeaan suuntaan säännöllistä päivärytmiä kohti.  

Tässä tämä teoriapläjäys, toivottavasti edes joku sai uutta tietoa, motivaatiota tai rohkaisua oman vauvan hienovaraiseen uniohjailuun! Palaan seuraavaksi kertomaan, miten tämä hieno teoria meillä käytännössä sujui. Onnea ja pitkää pinnaa tullaan luultavasti tarvitsemaan.