Vähän erilainen lapsivuodeaika

Lapsivuodeaika - tuo vanhahtavalta kalskahtava käsite, jonka merkitys vaihtelee laidasta laitaan eri kulttuureissa. Esimerkiksi Kiinassa lapsivuodeaika otetaan hyvinkin kirjaimellisesti, ja äidin suodaan viettävän nämä viikot täysin kotiinsa eristäytyneenä, mielellään sängyssä ja ilman turhia rasitteita, kuten ruoanlaittoa ja suihkussa käymistä (?!). Suomessa puolestaan suurin osa äideistä ei osaa sanoa, mitä lapsivuodeaika edes tarkoittaa (kuten minä, ennen kuin selvitin hiljattain). 

WHO määrittelee lapsivuodeajaksi synnytyksen jälkeiset kuusi viikkoa, joiden aikana äidin elimistö alkaa vähitellen palautua synnytyksen ja raskauden mukanaan tuomista muutoksista. Äiti on tuolloin niin mieleltään kuin elimistöltään herkässä tilassa, joten suositeltavaa olisi, että tämä aika vietettäisiin rauhallisissa tunnelmissa, omaa kehoa kuunnellen ja uuteen vauvaan tutustuen.

Lapsi vuoteessa = lapsivuodeaika?

Kuopuksemme täyttää ihan kohta kuusi viikkoa, joten lapsivuodeaikamme on tulossa päätökseen. Ehkä sanomattakin selvää, että taapero-vauva-perheessä tämä seesteiseksi toivottu ajanjakso ei ole sujunut ihan tarkoituksenmukaisesti, vaikka korona onkin hienosti auttanut eristyksissä pysymistä ja kotona vallitseva kiire oman hygienian laiminlyömistä (ihan Kiinan tavoitteeseen en valitettavasti yltänyt). 

Haluan silti jotenkin huomioida tämän merkittävän ajanjakson päättymisen, sillä rehellisesti sanottuna en kuusi viikkoa sitten olisi uskonut, että olemme koko perhe edelleen näinkin hyvässä voinnissa! Ja nyt kun lapsivuodeaika on takanapäin ja oma herkkyyteni ja jaksamiseni alkaa olla normaaleissa mitoissa, muuttuu kaikki helpommaksi. Niinhän?

Tässä siis koottuna tilanteita, jotka eivät ilmeisesti kuulu perinteiseen käsitykseen lapsivuodeajasta, mutta joihin ehkä muut samanlaisessa elämäntilanteessa lapsivuoteilevat äidit voivat samaistua.

• Lounas taaperon kanssa, vauvaa imettäen, taaperolle vasemmalla kädellä leipiä tehden ja ruokaa annostellen, yrittäen samalla itse syödä todella juoksevaa keittoa ilman että sitä tippuisi desikaupalla omaa lounastaan nauttivan vauvan päälle. Lopputuloksena kaikki kolme saivat syötyä, kukaan ei saanut hermoromahdusta, ja koira siivosi onneksi suurimman osan sotkuista. Tämä parikymmentäminuuttinen on lapsivuodeaikani, ja luultavasti koko tähänastisen elämäni tähtihetkiä.

• Taaperon kylvettäminen, leikittäminen, pukeminen ja vaipan vaihtaminen kantaen vauvaa samalla kantorepussa, kainalossa tai olkapäällä. Jälleen kerran kaikki ovat selvinneet näistä tilanteista vammoitta. En kyllä ymmärrä miten.

• Blogipostauksen kirjoittaminen, viimeistely ja julkaiseminen vauvaa nukuttaessa (eli vasemmalla kädellä tuttia tarjoten, silitellen ja välillä syliin nostaen). Sanomattakin selvää, että tekstistä tuli aika huono ja vauvan nukahtaminen kesti tuplasti normaaliin verrattuna. En ehkä kokeile tätä uudestaan.

• Uloslähtötilanne vauvan ja taaperon kanssa, molempien puettavien tehdessä vuorotellen kakat vaippaan juuri kun viimeinen ulkovaate saatu päälle.

• Keittiön siivoaminen, oman välipalan valmistaminen ja hotkaisu, koiran ruokkiminen, ostoslistan viimeistely ja noin kahdentoista arkeen liittyvän suunnitelman muodostaminen vain neljän taaperolle suunnatun ”odota ihan hetki” -kehotuksen aikana.

• Ankkalaulun laulaminen non-stoppina puolituntisen imetyksen alusta loppuun. Ja loppupäivästä selviäminen viisi pientä ankkaa lähti leikkimään -korvamadon tykyttäessä takaraivossa.

• Pissan pidättäminen niin kauan, että hätä katosi ilman vessassakäyntiä. Nesteet poistuneet ilmeisesti otsalta valuvina hikipisaroina.

Nämä eivät ole maailmaa mullistavia saavutuksia, mutta tuoreelle kahden lapsen äidille ne ovat jokainen suuria henkisiä voittoja. Ja olen kovin ylpeä niistä. Lisäksi voin kertoa, että olen huolehtinut herkän elimistöni hyvinvoinnista viimeiset kuusi viikkoa todella rakkaudella, syömällä päivittäin niin paljon herkkuja kuin taaperon kahden tunnin unien aikana kerkeää. 

Jos sitten kolmannen lapsen kanssa vain nuuhkuteltaisiin sohvannurkassa se kuusi viikkoa..?