Syntymäjulisteet pienokaisista

Kontrollifriikin tunnustukset

Viime viikolla pohdin blogissa niitä ennalta arvattuja sekä yllättäviä piirteitä, joita vanhemmuus on minussa esikoiseni syntymän jälkeen saanut esiin. Ajattelin, että tähän jatkumona olisi hyvä tilaisuus käsitellä yhtä piirrettäni, joka minussa on luultavasti aina ollut, mutta joka on päässyt aivan uusiin ulottuvuuksiin äitiyden myötä. Jos vaikka löytyisi kohtalotovereita, jotka tämän ihastuttavan luonteenpiirteen kanssa elävät! Otsikostakin sen näppärimmät jo keksivät, mutta kyseessä on siis kontrollifriikkeys.

Juttuhan on niin, että rakastan lankojen pitämistä näpeissäni. Kun asiat sujuvat suunnittelemallani tavalla, tunnen syvää tyytyväisyyttä itseeni. Tästä ominaisuudesta on ollut hyötyä opiskeluissa ja työelämässä, sillä se on johtanut maineeseeni tunnollisena, ahkerana ja auttavaisena ihmisenä. Kontrollintarpeeni ulottuu enimmäkseen itseeni ja omiin tekemisiini, enkä tunnusta omaavani narsistisia piirteitä, jotka joskus kontrollifriikkeyden rinnalla kulkevat.

Varjopuolen tässä kontrollintarpeessa kaikki voivat kuitenkin varmaan arvata; kontrollintarve on aika sitova ominaisuus. Jos se rajoittuisi vain tiettyihin tilanteisiin, voisin luultavasti taputtaa itseäni olkapäälle ja nauttia siitä, kuinka järjestelmällisesti saan asioita tehtyä. Mutta työelämän ulkopuolella, ja varsinkin nykyisessä elämäntilanteessa, jossa päiväni kuluvat pientä ihmisenalkua kasvattaen, on lankojen käsissä pitämisestä tullut hiukan hankalaa. 

Tarvitsisin ensinnäkin noin kymmenen lisäkättä selvitäkseni kaikista niistä langoista, joita perhe-elämä eteen heittää. On syömislankaa, nukkumislankaa, lapsenhygienialankaa, itsensäkehittämislankaa, kasvata-lapsestasi-kunnon-kansalainen -lankaa, parisuhdelankaa, siistikoti-lankaa, koirakin-on-olemassa -lankaa ja sosiaalinenelämä -lankaa. Muutamia mainitakseni.

Ei siis ihme, että kaltaiseni kontrollifriikki on välillä musertua kaikkien (enimmäkseen itse luotujen) paineidensa alle. Sillä onhan se kamalaa, kun asiat eivät menekään niin kuin on niiden etukäteen suunnitellut tapahtuvan. Kun lapsi ei syökään kahden tunnin kokkausurakan päätteeksi valmistunutta lasagnea. Tai kun puoliso ei noudata lapsen kanssa kaikkia niitä sanelemiani kasvatussääntöjä, joiden pitäisi varmistaa lapsemme kehittyminen parhaaksi versioksi itsestään. Kamalia ovat myös ne mitä jos -ajatukset, joita huomaan aivan liian usein käyvän päässäni läpi. Mitä jos unikoulumme ei tehoa, ja lapsi valvoo yönsä 10-vuotiaaksi asti? Mitä jos huusin lapselle äsken hermostuksissani liian lujaa, ja hän kokee nyt lopun elämäänsä turvattomuutta? Mitä jos lapsi oppii hoidossa ollessaan jonkin todella vahingollisen toimintatavan?  Ja mitä jos en pystykään kontrolloimaan kaikkea sitä, mitä lapseni tulee elämässään kohtaamaan?

Tiedän itsekin tätä kirjoittaessani, että pelkoni ja kontrollointini ovat täysin turhia, ja aiheuttavat niin minulle kuin läheisimmillenikin ylimääräistä stressiä ja vaivaa. Mutta miten ihmeessä tästä seuralaisesta pääsisi eroon (ilman vuosikausien ja tuhansien eurojen terapiaa)? Tein vähän taustatyötä, ja löysin muutamia vinkkejä, jotka yritän pikimmiten ottaa käyttöön, sillä luulen, että kontrollointi tulee lähiviikkoina muuttumaan vieläkin hankalammaksi, uuden vauvan saapuessa täydentämään lankakeräämme.. 

Yritän ensinnäkin tästä lähtien luopua ajatuksesta, jonka mukaan kaiken pitäisi olla täydellistä. Sillä eihän oikeasti mikään elämässä ole. Ainakaan käytännön tasolla. Luovun siis ylipapittaren roolistani, ja annan välillä langat muillekin. Käytän vapautuneen ajan vaikka meditoimiseen (eli hömppäsarjojen tuijottamiseen). Lisäksi teen listan (kyllä, kontrollifriikit yleensä rakastavat listoja) peloistani, joita kontrollista luopuminen minussa aiheuttaa, ja vastaan pelkoihin niin kuin vastaisin jollekin läheiselleni, joka tällaisia epärealistisia kauhukuvia maalailisi. Ja viimeisenä, alan miettimään enemmän sitä, mikä minut tekee oikeasti onnelliseksi, ja miten saisin niitä asioita lisää ihan jokapäiväiseen arkeeni.

Kuvassa ainakin kaksi tyyppiä, jotka tekevät elämästä oikeasti onnellista ❤️

Kommentit