Ihanaa ja ajatuksia herättävää naistenpäivää

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää, jonka YK virallisesti tunnusti teemapäiväkseen vuonna 1975 tarkoituksenaan edistää naisten oikeuksia ja tasa-arvoa.

Naistenpäivä näkyy meillä, kuten monet muutkin juhlapäivät nykyään, kukkasilla, suklailla, sänkyyn kannetulla kahvilla ja onnitteluilla. On hemmotteluhoitoja, brunsseja ystävien kesken ja kauniita sanoja siitä, kuinka mahtavia olentoja me naiset olemme.

Nämä ovat ihania asioita, ja mielestäni kaikki me naiset olemme ansainneet pientä lisähemmottelua silloin tällöin. On kuitenkin tärkeä pysähtyä myös miettimään, mikä tämän päivän perimmäinen tarkoitus kaiken vaaleanpunaisen utun takana olikaan.

Naistenpäivän juuret ulottuvat jo 1900-luvun alun New Yorkiin, jolloin naiset alkoivat vaatia itselleen inhimillisempiä työoloja ja palkkoja. Ja pitkään kestikin, ennen kuin naisia alettiin kohdella edes lähestulkoon tasavertaisina kansalaisina miesten rinnalla. Nykypäivänä voimme ainakin Suomessa olla kiitollisia monesta edistysaskeleesta, kuten laeista avioliittoon, raskauden keskeyttämiseen ja avioliitossa tapahtuvien raiskausten kriminalisointiin liittyen. Myös periaate samapalkkaisuudesta (vaikkakin naisten ansiot ovat edelleen noin 16 prosenttia miehiä pienemmät) sekä viime vuoden ennätyksellisen tasa-arvoinen sukupuolijakauma eduskunnassa kertovat siitä, että työtä on tehty ja tuloksia saatu viimeisen sadan vuoden aikana. 

Mutta kuten aina, kolikolla on myös kääntöpuoli. Edelleen ympäri maailmaa on lukemattomia naisia ja tyttöjä, joiden oikeuksia poljetaan hävyttömästi ja kohdellaan täysin epäinhimillisesti. Tänäkin naistenpäivänä esimerkiksi vain noin puolet maailman naisista saa itse päättää seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista parisuhteessa. Sillä välin kun me hyväosaiset nautimme kukista ja hemmottelusta, lähes joka toinen sukupuolemme edustajista joutuu silvotuksi, hyväksikäytetyksi, raiskatuksi, pakotetuksi lapsiavioliittoon, eristetyksi yhteiskunnasta, kiristetyksi laittomaan aborttiin tai muulla tavoin alistetuksi. 

Työtä on siis vielä tehtävänä ainakin seuraavaksi sadaksi vuodeksi, jotta naistenpäivän perimmäinen tarkoitus saataisiin täytettyä. Itse ainakin toivon, että vielä vatsassani möyrivä tyttölapsi voisi viidenkymmenen vuoden päästä naistenpäivänkukkia tuoksutellessaan pohtia näitä samoja asioita, ja todeta, että moni asia on muuttunut parempaan suuntaan hänen elinaikanaan. Sitä muutosta ei tapahdu, jos me emme muista siihen vaikuttaa.

Jos kiinnostus tai auttamisen halu heräsi, kannattaa ensitöikseen vierailla Planin sivuilla. Plan International Suomi tekee kovasti töitä tyttöjen tasa-arvon hyväksi, ja heiltä voi käydä hakemassa inspiraatiota pienille teoille, joilla on suuri merkitys. Vielä ehtii myös osallistua #eihymyilytä -kampanjaan!