Erityisherkän lapsen tukemisesta

Lupasin palata erityisherkkyys -aiheeseen vielä kerran, tarkoituksenani tehdä selkeä tiivistelmä siitä, miten voimme tukea erityisherkkiä lapsia tässä maailmassa, joka on monelta osin rakennettu kovempien arvojen varaan. Luettuani nyt Elaine Aronin Erityisherkkä lapsi -teoksen kannesta kanteen, tajusin kuitenkin, etten millään saa tiivistettyä kaikkia niitä hienoja neuvoja järkeväksi kokonaisuudeksi (jota kukaan jaksaisi alusta loppuun lukea). Päädyin siis rajaamaan postauksen pieniin lapsiin (lähinnä koska oma erityisherkkäni on tällä hetkellä taaperoikäinen) ja pyrin löytämään ne neuvot, jotka sopivat mahdollisimman moneen tilanteeseen. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa vielä, löytyy mainitsemastani kirjasta spesifejä neuvoja lähestulkoon kaikkiin arjen tilanteisiin ja ongelmiin, joita lapsen kanssa (vauvasta teini-ikään) saattaa vastaan tupsahtaa.

Kuten edellisessä postauksessakin mainitsin, erityisherkkyys ei missään nimessä ole virhe, joka täytyy kitkeä lapsesta pois. Se on ominaisuus, johon panostamalla lapsesta parhaimmillaan (ja hiukan myös hyvällä tuurilla) kasvaa todella empaattinen, tasapainoinen, rikkaan tunne-elämän sekä hyvät ihmissuhdetaidot omaava ja monella elämänalueella menestynyt aikuinen. Tämä kuitenkin edellyttää, että lapsi saa kasvaa hänet hyväksyvässä ja sopivasti tukevassa ympäristössä, jossa aikuiset ymmärtävät niitä mahdollisia ongelmakohtia, joita erityisherkkyys tuo mukanaan.

Pienten erityisherkkien ollessa kyseessä, nämä ongelmakohdat liittyvät useimmiten muutoksista selviytymiseen, ylikuormittumiseen sekä voimakkaiden tunteiden käsittelyyn. Käyn alla läpi vinkkejä, joita olen löytänyt näistä tilanteista ehjin nahoin selviämiseen.

MUUTOSTILANTEISSA (näihin luetaan sekä uudet olosuhteet että siirtymätilanteet)

•      Muista, että muutokset voivat olla lapselle todella hankalia. Hän ei siis kiukuttele uudenlaista ruokaa, rutiininmuutosta tai harrastusryhmää vastaan ilkeyttään. Yritä siis (omasta turhautumisesta huolimatta) osoittaa lapselle myötätuntoa ja luottaa siihen, että hän kykenee näihin asioihin, kun on siihen valmis. ÄLÄ sorru muiden painostuksesta painostamaan lastasi.
•       Yritä toteuttaa muutokset mahdollisimman pehmeästi ja asteittain. Ja yksi muutos kerrallaan.
•       Pyri huolehtimaan, että muutostilanteissa lapsi voi lähtökohtaisesti hyvin, eli on terve, kylläinen ja levännyt. Erityisherkät reagoivat kaikkiin näihinkin epämukavuuksiin yleensä muita voimakkaammin.
•       Valmistele lasta muutoksiin (ennakointi!) ja anna mahdollisuuksien mukaan lapsen päättää muutokseen liittyen pienistä asioista.
•       Valitse taistelusi. Jos muutokset tai siirtymätilanteet ovat todella vaikeita, ei ole ollenkaan väärin yrittää pitää niitä minimissä pienen lapsen kohdalla. Väistämättömiä muutostilanteita tulee aivan varmasti eteen tarpeeksi harjoittelun kannalta (ellette muuta erämökkiin ja eristäydy kokonaan ympäröivästä maailmasta).

YLIKUORMITUKSEN UHATESSA (usein liian monista ärsykkeistä, muutoksista tai jännityksestä johtuen)

•       Yritä tunnistaa ylikuormittumisen varhaiset merkit (esim. kiihtyminen, lukkiutuminen, ärtyminen, itkuisuus, vastaan hangoittelu) ja puuttua niihin heti.
•       Pyri tarjoamaan lapselle lepohetki, mieluiten hiljaisessa ja ärsykkeettömässä (mahdollisimman vähän ääniä, hajuja, valoja, ihmisiä) tilassa.
•       Ennakoi. Jos tiedät, että lapsella on myöhemmin päivällä ohjelmaa, jossa hän kohtaa paljon ärsykkeitä, pyri pitämään alkupäivä mahdollisimman rauhallisena ja ärsykkeettömänä.

VOIMAKKAIDEN TUNTEIDEN KUOHUESSA YLI (yleensä ylikuormittumisen seurauksena)

•       Yritä pysyä itse rauhallisena, sillä erityisherkkä lapsi reagoi voimakkaasti myös hoitajansa tunnetiloihin (been there, done that).
•       Koita saada yhteys lapseen koskettamalla hellästi, puhumalla rauhallisesti ja sanoittamalla tämän tunnetilaa tuomitsematta sitä.
•       Pysy lapsen kanssa samalla puolella äläkä turhaan rankaise pientä raivopäätä. Erityisherkät lapset ovat yleensä korostetun tietoisia siitä, mikä on oikein ja väärin, ja tuntevat huonoa omatuntoa aiheutettuaan läheisilleen mielipahaa. Eniten lasta hyödyttää, kun tunteiden tasaannuttua mietitään yhdessä, miten seuraavalla kerralla vastaava tilanne voitaisiin hoitaa.

Näiden vinkkivitosten lisäksi haluan korostaa vielä muutamaa mielestäni todella tärkeää asiaa erityisherkän lapsen kasvattamisessa.

•       Pyri mahdollistamaan lapselle mahdollisimman monet onnistumisen kokemukset. Omien vahvuuksien löytyminen on erityisen tärkeää erityisherkälle, joka ei välttämättä loista niissä asioissa, joita valtavirta arvostaa. Mahdollisten epäonnistumisten koittaessa voi yhdessä muistella niitä asioita, joissa lapsi on onnistunut.
•       Älä määrittele lasta herkäksi, ujoksi tai araksi. Puhu mieluummin vaikka siitä, kuinka tarkka hän on. Käytä positiivisia kuvauksia puhuessasi lapsesi kanssa tämän herkkyydestä.
•       Unohda jäykät rajat ja ole valmis joustamaan joistain periaatteistasi. Pyri lapsen kehitystason huomioon ottaen miettimään yhdessä kompromisseja vaikeille asioille, niin selviätte kaikki rutkasti helpommalla.
•       Ja tärkeimpänä: Muista, että jokainen erityisherkkä on omanlaisensa ihminen omanlaisine tarpeineen, eli älä ota kirjaimellisesti mitään näistä ohjeista.

Noniin, nyt lupaan hiljentyä tämän asian tiimoilta. Ainakin toistaiseksi. Kysyä ja kommentoida saa toki enemmän kuin mieluusti.

Erityisen ihanaa viikonloppua kaikille!