Vauvavuoden sanakirja OSA 2

On tullut aika julkaista toinen osa Vauvavuoden sanakirjasta. Tämä osa käsittelee vastaani tulleita ja hämmennystä herättäneitä vaate- ja tarviketermejä. Toivottavasti näistäkin on edes jollekulle apua vauva-ajan loputtomassa termiviidakossa.

GUGGUU, MOLO

En tiedä kuinka moni muu omistaa kaltaiseni kieroutuneen mielen, mutta itse ajattelin nämä kyseiset termit ensi kertaa kuullessani niiden tarkoittavan jotain aivan muuta kuin lastenvaatemerkkejä. Mutta voin luvata, että vauvan saatuasi nämä termit tulevat vastaan joka paikassa. Erityisesti, jos erehdyt liittymään lastenvaatteita myyville facebook-kirppareille (myönnetään, sinne ne lapsilisät ovat meidän taloudessamme kadonneet). Äläkä anna höpsöjen nimien hämätä, sillä näiden merkkien alennusmyynnit Lapsimessuilla aiheuttavat hyvinkin totista ja vähän pelottavaakin toimintaa merkkitietoisten äitien taholta. Joku voisi tietysti kysyä, kannattaako vauvan toppahaalarista maksaa 200 €, bodysta 40 € piposta 50 €, kun vauvat vielä tuppaavat kasvamaan aika vinhaa vauhtia. Mutta toisaalta mikä minä olen tuomitsemaan, kun itse ostan samoja merkkejä käytettynä ihan vain siitä syystä, että ne vaatteet nyt vain sattuvat olemaan niin söpöjä. Sitä paitsi Gugguu on kaiken lisäksi suomalainen pienyritys, joten pitäähän sellaista tukea. Gugguun ja Molon ohella tulet vaateostoksilla törmäämään luultavasti myös seuraaviin enemmän tai vähemmän hassulta kuulostaviin etuliitteisiin, joista saat maksaa hiukan markettibodya enemmän: Vimma, Mini rodini, Pop (polarn o pyret), Metsola, Pomp de lux, Ticket to heaven, Nosh, PaaPii ja Pono. Ihan vain muutamia mainitakseni.

BUMBO

Tätä muovimöhkälettä eli vauvanistuinta mainostetaan käänteentekevänä helpotuksena vauva-arkeen. Siinä vauva saa istua heti kun pystyy itse kannattelemaan päätään, eli hyvässä lykyssä jo kolmen kuukauden iässä. Mikä ihana lupaus vapauttaa äidin kädet johonkin muuhunkin toimintaan kuin vauvan kanteluun ja hytkyttelyyn! Valitettavasti konsultoimieni fysioterapeuttien mukaan tämä ihmeistuin lukeutuu kuitenkin samaan kastiin hyppykiikun ja kävelytelineen kanssa: niiden turvallinen käyttöaika on muutamia minuutteja (eikä oikeastaan sitäkään), joten kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin tällaista härveliä lähtee vapaudenkaipuussaan hankkimaan.

JUMPPERI

Jumpperi eli jumpsuit hämmensi itseäni jo raskausaikana yrittäessäni haalia kasaan vaatevalikoimaa, jolla vauvani selviäisi hengissä Suomen kesästä. Oli yllättävän hankalaa saada selvää vaatekappaleiden tarkoituksista erityisesti käytettyjen vaatteiden viidakossa, jossa potkarit, puolipotkarit, jumpperit, playsuitit, onepiecet, yöppärit ja lukemattomilla eri alkuosilla höystetyt haalarit sulautuvat yhdeksi isoksi vyyhdiksi. En vieläkään ole täysin varma näiden kaikkien merkityksistä, mutta yksinkertaistettuna kyseessä on kaikkien edellä mainittujen vaatekappaleiden kohdalla varpaista (tai nilkoista) kaulaan (tai päälakeen) ulottuvien asujen eri muodot. Jumpperi on siis haalari, mutta se, millainen haalari on kyseessä, vaihtelee mielestäni luvattoman paljon. Helpoimmalla pääsee, kun googlettaa tiensä valmistajan tai jälleenmyyjän sivulle ja lukee sieltä juuri kyseessä olevan vaatteen kuvauksen. Tai sitten kysyy kokeneelta kaverilta.

Gugguun must-have-jumpperi on oikeasti aika kiva vaate loppukesän ulkoiluihin.

LIINAILU

Muutamia vuosikymmeniä sitten tätä vauvan kantamistyyliä harrastivat enimmäkseen hipahtavat luomuäidit (kuulemma). Ja tietysti afrikkalaiset äidit, joilta tämä nerokas apuväline on alun perin ensimmäisen maailman vauva-arkeen lainattu. Nykyään liinailu on niin suosittua, että sille on perustettu yhdistyksiä, tukipalveluita ja myymälöitä ympäri Suomen. Lisäksi ostettujen tai itse kudottujen liinojen välittäminen on kannattava bisnes hoitovapaarahojen huvetessa, sillä tietynlaisista liinoista maksetaan käytettynäkin useita satoja euroja. Itse tutustuin liinailun ihmeelliseen maailmaan, kun kävi ilmi, ettei vauvamme suostunut nukkumaan päiväunia vaakatasossa. Kuljin siis ensimmäiset kuukauteni äitinä vauva sidottuna (ja liimattuna, kiitos intiaanikesän) rintani päälle. Lämpöhalvauspelon hälvettyä oli oikeastaan aika mukavaakin pitää omaa pientä palleroa niin lähellä. Lisätietoa liinailusta ja muistakin kantamisen tyyleistä löytyy Kantoliinayhdistyksen nettisivuilta.

Jälleen kerran otan mielelläni vastaan teidänkin kohtaamianne ihmetyksiä, jotka ansaitsisivat selityksen. :)