Syntymäjulisteet pienokaisista

Mikä ihmeen baby blues?


Baby blues on yksi niitä termejä, joihin uskon jokaisen esikoistaan odottavan äidin törmäävän jossakin vaiheessa raskautta. Neuvolasta saatetaan varoitella ja etukäteen lohduttaa, että tämä synnytyksen jälkeinen herkistyminen kuuluu asiaan ja on hyvin yleistä. Se ei ole synonyymi synnytyksen jälkeiselle masennukselle eikä johda lapsivuodepsykoosiin.
Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Tähän kysymykseen yritän nyt teille vastata, sillä omalla kohdallani olisin kaivannut hiukan enemmän tietoa kuin englanninkielisen termin, joka herättää hämmentävän mielikuvan vauvoille suunnatusta musiikkigenrestä.
Terveyskirjasto määrittelee baby bluesin synnytyksen jälkeiseksi herkistymiseksi, joka on yleensä vahvimmillaan 3-5 päivää synnytyksestä kestäen muutamasta päivästä pariin viikkoon. Tyypillisiä oireita ovat itkuherkkyys, ärtyneisyys, mielialan vaihtelut sekä mahdollisesti ruokahaluttomuus ja unihäiriöt. Neuvolat eivät turhaan tästä varoittele, sillä jopa 80 prosenttia tuoreista äideistä kokee näitä oireita. Ja samaan aikaan ympäristö odottaa äidin olevan onnensa kukkuloilla ja täysin huumaantuneena vastasyntyneensä tuoksusta ja täydellisestä olemuksesta. Ei siis ihme, että lukemattomat äidit kokevat suurta syyllisyyttä ja hämmennystä tuntemuksistaan.
Omalla kohdallani tunnistan tämän vaiheen nyt selvästi, mutta neljä kuukautta sitten uunituoreena äitinä olin hetkittäin täysin varma, että olin tehnyt elämäni virheen hankkiessani lapsen. Kaikki vauvanhoitoon liittyvä tuntui raskaalta, hämmentävältä ja vaikealta, enkä mieltänyt itseäni äidiksi laisinkaan. Haikailin kyynel silmässä raskausaikaa ja jopa synnytystä. Jouduin jopa vaivihkaa pyyhkimään kyyneliäni nähdessäni kotona jumppapallon, jonka päällä olin supistelutuskissani viettänyt yhden kokonaisen yön. En ikinä olisi kuvitellut, että niitä hetkiä voisi ikävöidä.
Vähitellen kaipuu menneeseen helpotti ja pystyin paremmin keskittämään voimani nykyhetkeen. Osasin jopa iloita vauva-arjesta, vaikka se hetkittäin oli niin rankkaa, että ajatukset vauvan työntämisestä takaisin vatsan sisäpuolelle vilahtelivat mielessä. Takaraivooni jäi kuitenkin hämmennys siitä, miksi reagoin niin vahvasti lapsen saamiseen. Ja miten ihmeessä ikävöin raskausaikaa, joka ei millään mittapuulla ollut helpointa aikaa elämässäni.
Kunnes sitten eräänä päivänä, ei edes kovin montaa viikkoa sitten, tajusin yhtäkkiä, mistä koko baby bluesissa oli kyse. Viralliset lähteet selittävät herkistymisen olevan tarkoituksenmukainen prosessi, joka ohjaa äitiä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja vastaamaan vauvan tarpeisiin. Tämän olin kuullut lukemattomia kertoja, mutta vasta nyt tajusin, että kyse oli todella kaikessa yksinkertaisuudessaan kehityskriisistä. Samankaltaisen kriisin voi aiheuttaa moni muukin positiivinen tapahtuma, kuten naimisiinmeno tai muuttaminen omilleen. Yhteistä näille on se, että ihminen on yhtäkkiä täysin uudenlaisessa tilanteessa, jossa ei kykene käyttämään tuttuja selviytymiskeinojaan. Vaikka muutos olisi ollut kuinka toivottu tahansa, kestää mielellä hetken aikaa päästä ajantasalle ja päivittää minuutensa uuteen elämäntilanteeseen sopivaksi.
Oma mieleni oli synnytyksen jälkeen jäänyt aikaan, jolloin minä itse oli elämäni keskipiste. Ja mikä tärkeintä, myös läheisteni elämän. Koko raskausajan totuin saamaan erityiskohtelua mieheltäni, työkavereiltani ja usein tuntemattomiltakin ihmisiltä. Puhumattakaan siitä suitsutuksesta ja paapomisesta, jota sain osakseni synnytyksen pitkien tuntien aikana. Ja yhtäkkiä sylissäni oli pieni käärö, joka vei kaikkien huomion. Putosin yhdessä hetkessä huolehdittavasta huolehtijaksi. Ja se jos mikä aiheuttaa pientä ärtyneisyyttä, itkuherkkyyttä ja hämmennystä.
Mutta kuten sanottua, vähitellen olen kasvanut uuteen rooliini. Se ei ole aina ollut helppoa, ja myönnän edelleen välillä haikailevani aikaa, jolloin mieheni hieroi jalkojani joka ilta ja kyseli jatkuvasti vointiani. Toisaalta nyt meillä on ihana lapsi, jonka hyvinvoinnista huolehdimme yhdessä.
Ja onneksi niitä hierontojakin tulee edelleen, vaikkakin harvakseltaan.

Terveyskirjaston sivuilta löytyy lisää tietoa synnytyksen jälkeisistä mielen myllerryksistä (synnyttäneen äidin herkistyminen, synnytyksen jälkeinen masennus ja lapsivuodepsykoosi).
Kehityskriiseistä luettavissa myös kattavampi selitys.

Kommentit