Baby blues on yksi
niitä termejä, joihin uskon jokaisen esikoistaan odottavan äidin törmäävän
jossakin vaiheessa raskautta. Neuvolasta saatetaan varoitella ja etukäteen
lohduttaa, että tämä synnytyksen jälkeinen herkistyminen kuuluu asiaan ja on
hyvin yleistä. Se ei ole synonyymi synnytyksen jälkeiselle masennukselle eikä
johda lapsivuodepsykoosiin.
Mutta mitä se
käytännössä tarkoittaa? Tähän kysymykseen yritän nyt teille vastata, sillä
omalla kohdallani olisin kaivannut hiukan enemmän tietoa kuin englanninkielisen
termin, joka herättää hämmentävän mielikuvan vauvoille suunnatusta
musiikkigenrestä.
Terveyskirjasto
määrittelee baby bluesin synnytyksen jälkeiseksi herkistymiseksi, joka on
yleensä vahvimmillaan 3-5 päivää synnytyksestä kestäen muutamasta päivästä
pariin viikkoon. Tyypillisiä oireita ovat itkuherkkyys, ärtyneisyys, mielialan
vaihtelut sekä mahdollisesti ruokahaluttomuus ja unihäiriöt. Neuvolat eivät
turhaan tästä varoittele, sillä jopa 80 prosenttia tuoreista äideistä kokee
näitä oireita. Ja samaan aikaan ympäristö odottaa äidin olevan onnensa
kukkuloilla ja täysin huumaantuneena vastasyntyneensä tuoksusta ja
täydellisestä olemuksesta. Ei siis ihme, että lukemattomat äidit kokevat suurta
syyllisyyttä ja hämmennystä tuntemuksistaan.
Omalla kohdallani
tunnistan tämän vaiheen nyt selvästi, mutta neljä kuukautta sitten uunituoreena
äitinä olin hetkittäin täysin varma, että olin tehnyt elämäni virheen
hankkiessani lapsen. Kaikki vauvanhoitoon liittyvä tuntui raskaalta,
hämmentävältä ja vaikealta, enkä mieltänyt itseäni äidiksi laisinkaan. Haikailin
kyynel silmässä raskausaikaa ja jopa synnytystä. Jouduin jopa vaivihkaa
pyyhkimään kyyneliäni nähdessäni kotona jumppapallon, jonka päällä olin
supistelutuskissani viettänyt yhden kokonaisen yön. En ikinä olisi kuvitellut,
että niitä hetkiä voisi ikävöidä.
Vähitellen kaipuu
menneeseen helpotti ja pystyin paremmin keskittämään voimani nykyhetkeen.
Osasin jopa iloita vauva-arjesta, vaikka se hetkittäin oli niin rankkaa, että
ajatukset vauvan työntämisestä takaisin vatsan sisäpuolelle vilahtelivat mielessä.
Takaraivooni jäi kuitenkin hämmennys siitä, miksi reagoin niin vahvasti lapsen
saamiseen. Ja miten ihmeessä ikävöin raskausaikaa, joka ei millään mittapuulla ollut
helpointa aikaa elämässäni.
Kunnes sitten eräänä
päivänä, ei edes kovin montaa viikkoa sitten, tajusin yhtäkkiä, mistä koko baby
bluesissa oli kyse. Viralliset lähteet selittävät herkistymisen olevan
tarkoituksenmukainen prosessi, joka ohjaa äitiä sopeutumaan uuteen
elämäntilanteeseen ja vastaamaan vauvan tarpeisiin. Tämän olin kuullut
lukemattomia kertoja, mutta vasta nyt tajusin, että kyse oli todella kaikessa
yksinkertaisuudessaan kehityskriisistä.
Samankaltaisen kriisin voi aiheuttaa moni muukin positiivinen tapahtuma, kuten
naimisiinmeno tai muuttaminen omilleen. Yhteistä näille on se, että ihminen on
yhtäkkiä täysin uudenlaisessa tilanteessa, jossa ei kykene käyttämään tuttuja
selviytymiskeinojaan. Vaikka muutos olisi ollut kuinka toivottu tahansa, kestää
mielellä hetken aikaa päästä ajantasalle ja päivittää minuutensa uuteen
elämäntilanteeseen sopivaksi.
Oma mieleni oli synnytyksen
jälkeen jäänyt aikaan, jolloin minä itse oli elämäni keskipiste. Ja mikä tärkeintä,
myös läheisteni elämän. Koko raskausajan totuin saamaan erityiskohtelua
mieheltäni, työkavereiltani ja usein tuntemattomiltakin ihmisiltä.
Puhumattakaan siitä suitsutuksesta ja paapomisesta, jota sain osakseni
synnytyksen pitkien tuntien aikana. Ja yhtäkkiä sylissäni oli pieni käärö, joka
vei kaikkien huomion. Putosin yhdessä hetkessä huolehdittavasta huolehtijaksi.
Ja se jos mikä aiheuttaa pientä ärtyneisyyttä, itkuherkkyyttä ja hämmennystä.
Mutta kuten
sanottua, vähitellen olen kasvanut uuteen rooliini. Se ei ole aina ollut
helppoa, ja myönnän edelleen välillä haikailevani aikaa, jolloin mieheni hieroi
jalkojani joka ilta ja kyseli jatkuvasti vointiani. Toisaalta nyt meillä on
ihana lapsi, jonka hyvinvoinnista huolehdimme yhdessä.
Ja onneksi niitä
hierontojakin tulee edelleen, vaikkakin harvakseltaan.
Terveyskirjaston sivuilta löytyy lisää tietoa synnytyksen jälkeisistä mielen myllerryksistä (synnyttäneen äidin herkistyminen, synnytyksen jälkeinen masennus ja lapsivuodepsykoosi).
Kommentit
Lähetä kommentti